Hammaslääkäri

Sunnuntai 29.03.2020

Muistisairaus ei saa estää suunhoitoa

Dementiatasoista muistisairautta sairastaa noin 200 000 suomalaista, ja lievemmistä päivittäisistä muistiongelmista kärsii yhtä moni.

Entistä useammalla muistisairaalla on omat hampaat suussa. Muistisairaudet ovatkin yksi tautiryhmä siinä moninaisessa yleissairauksien joukossa, jotka nykyhammaslääkärin täytyy ottaa huomioon potilastyössä.

– Mitä enemmän henkilöllä on palvelujen tarvetta yleensä, sitä suurempi on keskimäärin hänen suunhoidon tarpeensa, toteaa LT, geriatrian erikoislääkäri Lauri Seinelä.

– Ja mitä enemmän henkilöllä on lääkityksiä, sitä heikompi on tavallisesti hänen suunterveytensä.

Muistisairaan potilaan yhteistyökyky voi olla heikko, ja siksi tällaisen henkilön hoitaminen on monesti vaikea haaste.

– Muistisairaus ei vie ihmisen tunnemuistia, ja usein on olennaista, millaisia tunnemuistoja potilaalla on aiemmista hammaslääkärikäynneistä, toteaa Seinelä.

– Potilaan käskeminen ei yleensä auta, vaan pitäisi ymmärtää hänen tunteensa – esimerkiksi pelko. Kehu ja rohkaise potilasta, kun hän tekee yhteistyötä ja käytä hyödyksi sanatonta viestintää.

Monilla muistisairailla paikkaan ja aikaan orientoituminen ei onnistu. Tällöin potilasta kannattaa puhutella koko nimellä ja kertoa hänelle, että hän on juuri oikeassa paikassa. Jos potilaan keskittyminen herpaantuu herkästi, häntä auttavat usein rauhallinen ympäristö ja tutut asiat, esimerkiksi tuttu musiikki.

– Ohjeet kannattaa pitää selkeinä ja lyhyinä ja välttää monimutkaisia selityksiä.

Moniin muistisairauksiin liittyy kielellisiä häiriöitä. Tällaiselle potilaalle asiat voi joutua selittämään moneen kertaan, ja hän tarvitsee aikaa niiden ymmärtämiseen. Jos taas potilaalla on apraksiaa eli ongelmia liikkeiden ja liikesarjojen suorittamisessa, hänelle voi näyttää mallia tai piirtää paperille, mitä hänen toivotaan tekevän.

Joskus tarkastuksen tai toimenpiteen tekeminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Silloin kannattaa ottaa aikalisä ja antaa ohje esilääkityksestä seuraavaksi kerraksi. On todettu, että keskivaikeasti muistisairaista jo kolmasosa tarvitsee hammaslääkärikäynnille esilääkityksen.

– Esilääkitykseen liittyvät riskit ovat pienet; suurin riski on lyhytaikainen kaatumisriski.
Jos kyse on päivystystilanteesta, yhteistyökyvytön potilas on syytä ohjata eteenpäin sellaiseen päivystykseen, josta löytyy anestesialääkäri.

– Olisikin erittäin tärkeää, että itse kukin meistä tekisi hoitotahdon siinä vaiheessa elämäänsä, kun vielä ymmärtää päätöstensä seuraukset, Seinelä muistuttaa.

Silloin kun hoitotahtoa ei ole käytettävissä eikä henkilö enää itse kykene osallistumaan hoitopäätöksiin, hammaslääkärin on kuunneltava omaisia. Omaiset eivät kuitenkaan päätä hoidosta, vaan sen tekee hammaslääkäri.

– Perustelujen täytyy kuitenkin olla vahvat ja huolella kirjatut, jos hammaslääkäri toimii vastoin omaisten tahtoa.

Seinelän kokemuksen mukaan muistisairaan henkilön suunterveyttä kannattaa yrittää pitää yllä, vaikka se olisikin vaikeaa. Paitsi että hoitamattomat suun sairaudet voivat aiheuttaa henkeä uhkaavan infektion, ne myös heikentävät ravitsemustilaa ja aiheuttavat kipua. Suun pitäminen mahdollisimman oireettomana on tärkeää myös palliatiivisessa hoidossa.

– Pääsääntöisesti vanhuspotilaat, terveydentilastaan riippumatta, myös arvioivat oman elämänsä mielekkäämmäksi kuin terveydenhoitohenkilöt sen arvioivat, Seinelä toteaa.

Asiantuntija Anita Pohjanvuori Muistiliitosta toteaa, että edetessään muistisairaus vaikeuttaa kohtaamistilanteita ja niiden tulkitsemista.

– Muistisairaan puheella ja toiminnalla on kuitenkin aina jokin tarkoitus tai viesti silloinkin, kun käytös muiden mielestä vaikuttaa yllättävältä, Pohjanvuori sanoo. 

Lähteet:
LT, geriatrian erikoislääkäri Lauri Seinelän luento Iäkkäät ja muistisairaat potilaat: suun hoito sekä asiantuntija Anita Pohjanvuoren luento Muistisairaan kohtaaminen Hammaslääkäripäivillä 7.11.2019.