Hammaslääkäri

Lauantai 30.05.2020

Parodontiitin hoito voi ehkäistä Alzheimerin tautia

Parodontiitti voi vaikuttaa yhtenä osatekijänä Alzheimerin taudin kehittymiseen, ja sen hoito saattaa pienentää Alzheimerin riskiä, toteaa DDS Jacob Holmer Karoliinisesta instituutista.

Alzheimerin tauti (AD) on maailman yleisin yksittäinen muistisairaus. Se etenee ja rappeuttaa aivoja vääjäämättä, eikä lääketiede toistaiseksi osaa parantaa tai hoitaa sitä, joskin oireita pystytään jonkin verran hidastamaan ja/tai lievittämään lääkkeillä. Mahdollisuuksia hoitaa AD:ta ja muita muistisairauksia tutkitaan kiivaasti sekä eläin- että ihmisaineistoissa, sillä kyseessä on globaali ongelma: kansantaloudellisesti AD on maailman 18:nneksi kallein sairaus.

– Alzheimerin taudissa aivoihin kertyy haitallisia määriä beeta-amyloidiplakkia, ja tätä kertymistä on yritetty eri tavoin kokeellisesti estää vuosikausien ajan, toteaa Holmer.

– Toistaiseksi siinä ei valitettavasti ole onnistuttu.

Alzheimerin tärkeimmät riskitekijät ovat samat kuin sydän- ja verisuonitaudeissa: korkea verenpaine, kolesteroli sekä diabetes. Viime vuosina on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että myös suun patogeeneilla ja infektiokuormalla voi olla merkitystä. Suun patogeenien elimistössä aiheuttaman tulehdustaakan on todettu esimerkiksi suomalaistutkimuksessa (Tiisanoja A. ym. 2019) olevan yhteydessä AD:hen ja muihin muistisairauksiin. On jopa esitetty, että aivoihin kulkeutuneen Porphyromonas gingivaliksen tuottama myrkyllinen entsyymi, gingipaiini, vahingoittaisi aivosoluja suoraan (Dominy S. ym. 2019).

Holmerin oma tutkimusryhmä totesi vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessaan, että parodontiitti on yhteydessä paitsi Alzheimerin tautiin, myös objektiivisesti arvioituun ja subjektiivisesti koettuun kognitiivisten kykyjen heikentymiseen yleensä.

– Tarkempi tautimekanismi on kuitenkin vielä epäselvä.

On jonkin verran näyttöä siitä, että AD:ssa suolistomikrobit vaikuttavat aivojen mikrobistoon.

– Saattaakin olla, että suun mikrobien vaikutus muistisairauksiin välittyy suoliston kautta. Suubakteereista ainakin P. gingivalis, mutta myös A. actinomycetemcomitans, vaikuttavat suolistomikrobiston koostumukseen.

AD:n tutkimista ihmisaineistoissa vaikeuttaa se, että tautia sairastavat ovat yleensä iäkkäitä ja monisairaita, ja mahdollisia sekoittavia tekijöitä on siten runsaasti. Usein on myös mahdoton tietää, edistääkö parodontiitti muistisairauden kehittymistä vai onko se seurausta muistisairaudesta – vai sekä että. Aiheesta kaivattaisiinkin seurantatutkimuksia.

– Suun terveydenhuollossa toimivien on tärkeintä muistaa, että yhtäkkiä alkava suun omahoidon laiminlyönti tai se, että potilas lakkaa käymästä vastaanotolla, voivat olla ensimmäisiä muistisairauden merkkejä.

Toistaiseksi ei tiedetä, voisiko parodontiittia hoitamalla pienentää Alzheimerin taudin riskiä. Holmer uskoo, että tämä on mahdollista.
– Oma hypoteesini on, että parodontiitti vaikuttaa AD:n syntyyn ja taudinkulkuun yhtenä patogeenisena tekijänä muiden joukossa.


Lähde: DDS Jacob Holmerin luento Alzheimer’s disease and mouth Apollonia Symposiumissa 14.3.2020.