Hammashoitopelko on luonteeltaan monimuotoinen ongelma ja vaikuttaa yhteiskunnassakin monella tasolla. Hoitamaton pelko siirtää usein hoitoon hakeutumista jopa särkypäivystykseen asti ja heikentää elämänlaatua, kuormittaa suunterveyden ammattilaisia ja aiheuttaa myös lisäkustannuksia.
Potilalle pelko voi synnyttää noidankehän, jossa hoidon välttely aiheuttaa tilanteen pahenemista suussa, josta seuraa häpeää ja lisää pelkoa.
– Hammashoitopelon ja hammaslääkärikäyntien yhteyttä on selvitetty pitkittäistutkimuksessa vuosien 2000 ja 2011 välillä. Niillä, joiden hoitopelko kasvoi, oli jopa viisinkertainen todennäköisyys alkaa käydä hammashoidossa epäsäännöllisesti. Jos taas pelkoa saatiin vähennettyä seurantajaksolla, muuttui säännöllisten hammashoitokäyntien todennäköisyys kuusinkertaiseksi, kertoo prof. Satu Lahti.
Pelkoon pitää siis tarttua ajoissa, sitä pitää hoitaa ja uusia hoitokeinojakin kannattaa etsiä.
Syyt suuntaavat hoitoa
Hammashoitopelko pitää tunnistaa, ennen kun sitä voidaan hoitaa. Pelon taustalla voi olla eksogeenisia eli ulkoisia syitä, kuten esim. huonot hoitokokemukset, kipu tai kavereiden kauhukertomukset. Syyt voivat löytyä myös endogeenisista eli sisäisistä tekijöistä, jotka liittyvät esim. psyykkiseen alttiuteen ahdistukselle ja pelolle. Tutkijat ovat ehdottaneet, että jopa 20 % pelkopotilaista kuuluu jälkimmäiseen joukkoon, joille asioita kasautuu kuormaksi asti.
– Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yleinen ahdistuneisuus näyttäisi olevan vahvemmin yhteydessä ennakoivaan hammashoitopelkoon eikä niinkään toimenpidepelkoon. Myös perinnöllisyydellä on oma roolinsa. Tutkijat ovat tunnistaneet muutamia geenejä, jotka ovat yhteydessä hammashoitopelkoon ja tämä yhteys todennäköisesti välittyy endogeenisten tekijöiden kautta, kertoo Lahti.
Tutkijat ovat löytäneet yhteyksiä esim. tupakoinnin ja pelon, kipuherkkyyden ja pelon sekä lapsuuden aikaisten kokemusten ja pelon väliltä. Joku pelkää ennakkoon, toinen toimenpiteitä. Joillakin pelko on yleistynyt usealle elämänalueelle, toisella se on paniikkityyppistä katastrofointia. Pelko on voinut myös ”tarttua” esim. vanhemmalta lapseen joko yhteisen alttiuden tai oppimisen kautta. Tämäkin on oleellinen tieto hoidon kannalta.
– Kun pelon taustalla on erilaisia tekijöitä, kannattaa pelon syy huomioida pelkoa hoidettaessa – eri potilaat hyötyvät eri asioista. Jos pelon taustalla on muita pelkoja, masennus tai psyykkisiä ongelmia, pelon hoitaminen ei aina onnistu hammaslääkärin keinoilla, vaan voidaan tarvita esim. psykologin apua, muistuttaa pelkoa tutkiva Apollonian pääsihteeri, HLT, EHL Vesa Pohjola.
Pelkotutkimuksen peruslähtökohtana on löytää keinoja tunnistaa pelko ja tukea hoitoa. Juuri tästä syystä hammashoitopelkoa on tutkittu jo vuosikymmeniä. Tärkeä viesti on, että kaikkiin hammashoitopelon taustatekijöihin voidaan vaikuttaa.
Nuorten ja naisten juttu?
Kuka sitten pelkää, kysyvät tutkijat. Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimusten mukaan pelko on yleisempää nuorissa ikäryhmissä ja vanhemmat raportoivat pelkoa harvemmin.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että nuoremmat ikäryhmät tulevat vastaanotolle pelosta huolimatta. Vanhemmissa ikäryhmissä raportoidaan vähemmän pelkoa, mutta yli 65-vuotiaiden joukossa pelko lisää riskiä jättää tulematta hoitoon 9-kertaiseksi. Iäkkäiden pelkopotilaiden suussa voikin olla sitten todella vaikea tilanne, kertoo Lahti ikään liittyvistä tutkimuksista.
Tutkimusten mukaan naiset raportoivat hammashoitopelosta useammin kuin miehet. Ilmiö näkyy jo tytöillä.
– Kun porilaisia lapsia tutkittiin, huomattiin, että 11–12-vuotiaista 13 % kertoi pelkäävänsä, mutta teinitytöistä (15–16-v.) jo neljännes. Tämä lähestyy jo aikuisten tasoa. Mitä teinitytöille tapahtuu? kysyy Lahti.
Usein tulkinta on, että naiset tuovat aktiivisemmin pelon esille, kun miehille pelon myöntäminen voi olla vaikeampaa.
– Voisiko kyse olla myös hormonaalisista eroista? Tähän suuntaan viittasi tutkimustuloksemme, jonka mukaan naisten pelko väheni hieman raskauden aikana, kun taas miesten pelko kasvoi, sanoo Lahti.
Pelkopotilaita löytyy kuitenkin kaikista ikäryhmistä, sekä miehistä että naisista. Ammattilaisen tärkeimpänä tehtävänä on tunnistaa pelko. Kuten monissa asioissa, varhainen tunnistaminen ja puuttuminen voivat auttaa pitämään pelon aisoissa ja estää tilanteen selkeän huonontumisen.
– Paljon pelkäävien tilanne pitäisi saada muutettua. Juuri heidän pelkoaan hammaslääkärit osaavat arvioida kaikista heikoiten, kuten ruotsalaistutkijat havaitsivat omassa tutkimuksessaan (Höglund ym. tiedeuutisessa s. 26), toteaa Lahti.
Kysy pelosta
Hammashoitopelko saa jokaisen potilaan kohdalla hieman erilaiset kasvot. Potilas ei välttämättä myöskään puhu pelosta.
– Kun potilas puhuu pelosta, hän käyttää usein eri sanoja, toteaa Lahti.
– Mitä tahansa potilas sanookin, hammaslääkäri ei saa sanoa, ettei asia ole niin.
Pelko pitääkin normalisoida ja poistaa häpeän tunne tilanteesta.
– Anna potilaalle mahdollisuus ja tilaa kertoa, niin hän usein myös kertoo, kannustaa prof. Vuokko Anttonen.
Lahti vinkkaa myös sanoittamaan kirjaamisen, kuten muutkin kirjattavat asiat.
– Hyvä, että kerroit, kirjaan tämän muillekin hammaslääkäreille tiedoksi.
Keskeinen avaus pelon tunnistamiseen ja hoitoon on pelon mittaaminen. Pelkokyselyn antaminen kertoo jo potilaalle, että olet ottanut hänen asiansa vakavasti ja että häntä kuunnellaan.
– Satunnaistetussa tutkimuksessa (RCT) on todettu, että pelkän kyselylomakkeen ojentaminen vähentää pelkoa. Jos hammaslääkäri ottaa vielä lomakkeen vastaan, pelko vähenee lisää, ja lomakkeesta keskusteleminen vähentää pelkoa vieläkin enemmän
Kyselyt antavat ammattilaisille työkaluja hoidon suunnitteluun ja sudenkuoppien kiertämiseen. Eri kyselylomakkeita on monia, ja tällä hetkellä asiantuntijat suosittelevat pelon mittaamiseen DAS-lomakkeen (Dental Anxiety Scale) pohjalta kehitettyä MDAS-kyselyä (Modified Dental Anxiety Scale).
– Ottakaa käyttöön MDAS-kysely. Jos potilas raportoi 10 pistettä tai enemmän, hänellä on jo jonkinlainen pelko, jos pisteitä on yli 19, pysähtykää kunnolla! painottaa Lahti.
Pelonhoidon keinot ovat monet
Tärkeintä pelon hoidossa on opettaa potilas pois pelosta tai ainakin tulemaan toimeen pelon kanssa. Monet hyvin toimivat keinot ovat yksinkertaisia.
– Autetaan potilasta rentoutumaan, viedään potilas esim. puheen avulla pois tilanteesta ja vahvistetaan positiivista. Pelon hoidossa kaikki on sallittua, sanoo Anttonen.
Potilaalle pelonhallinta tarkoittaa pääasiassa kontrollin tunnetta, mikä puolestaan perustuu hyvään vuorovaikutukseen suunterveyden ammattilaisten kanssa sekä riittävään informaatioon siitä, mitä on tapahtumassa.
– Tarvitaan luottamusta. Potilaan kanssa sovituista asioista, kuten käsimerkeistä, on pidettävä kiinni. Kivun hallintaa ei voi myöskään korostaa liikaa, sanoo Anttonen.
Hyviä ja kustannustehokkaita rentoutus- ja pelonhoitokeinoja on etsitty myös tutkijoiden voimin. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa selvitettiin esim. virtuaalirentoutuksen hyödyntämistä pelonhoidossa. Satunnaistetussa tutkimuksessa potilaat ohjattiin istumaan pieneen alkoviin odotushuoneessa, ja koeryhmäläiset saivat valita viidestä virtuaalirentoutusohjelmasta haluamansa. Kontrolliryhmä istui samanlaisessa tilassa pari minuuttia. Tutkimuksen mukaan jo lyhyt 1–3 minuutin rentoutuminen virtuaalitodellisuuden avulla ennen hammashoitoa vähensi potilaiden hammashoitopelkoa. Myös erilaiset pelon etähoitomallit etsivät jalansijaa: virtuaalivastaanotolla voi tehdä rentoutusharjoituksia ja katsoa toimenpiteitä ja kuunnella vastaanoton äänimaailmaa. Hyviä tuloksia on saatu myös koirien läsnäolosta hoitohuoneessa (lue lisää tiedeartikkelista s. 28–35).
Haastavia lähetepotilaitakin hoitava EHL Taina Kankaala toteaa myös, että jonkinasteinen sedaatio voi estää pelon syntymistä oikein annettuna, oikealla hetkellä ja oikeille potilaille.
Vaikea-asteinen pelko voi kuitenkin vaatia erikoisosaamista ja moniammatillista hoitoa. Äärimmillään pelkopotilaita hoidetaan yleisanestesiassa, mutta silloin hoidetaan usein vain suunterveyden akuutteja ongelmia, eikä itse pelkoa.
– Jos oma keinovalikkosi ei riitä, konsultoi rohkeasti. Meillä on jo paljon kokeneita kollegoita, joiden osaaminen ulottuu myös vaikeampiin pelkopotilaisiin, toteaa Lahti.
Mielikuvat hyvässä ja pahassa
Monen potilaan mielikuvat hammaslääkärin vastaanotosta ovat vahvoja, ja niiden muuttamisen eteen kannattaa tehdä aktiivisesti töitä.
– Mielikuvat ovat hyvä työkalu, sillä niitä pystytään muutamaan. Laitteita voi muuttaa ”auttaviksi ystäviksi”, eikä esim. laittaa imuria varoittamatta nieluun. Samoin asioita voi ehdottaa tapahtuviksi myönteiseen suuntaan kysymällä esim. onko kohta puutunut kivun korostamisen sijaan, neuvoo Kankaala.
Kankaalan mukaan pois hoitotilanteesta vievät tarinat sopivat kaikkien pelonhoitotyökaluiksi. Myös aikuiset voivat oppia uusia näkökulmia.
– Huomio viedään kauas turvallisten aiheiden matkassa tai jutellaan niitä näitä. Toimenpiteiden kestoja voi laskea kolmen rytmissä yllätysmomenttien kanssa. Sopiva puheen määrä löytyy potilasta tarkkailemalla.
Kankaala haluaa myös jokaisen miettivän omia mielikuviaan, jotka muodostuvat esim. lähetteen ja taustatietojen pohjalta jo ennen potilaan saapumista.
– Olisi tärkeää, ettei pelkopotilaasta tehtäisi liian valmista mielikuvaa, vaan pysyttäisiin ensisijaisesti rauhallisina. Teinit saattavat esim. piilottaa pelkonsa syvälle sarkasmin alle.
Jokaisesta on pelkohoitajaksi
Suurinta osaa pelkopotilaista pystytään auttamaan perushoidossa. Tutkimustenkin mukaan pelonhoito on opittava taito ja näyttäisi karttuvan koulutuksen myötä. Lahti myös muistuttaa, että Suomessa on jo paljon koulutuksella hankittua pelonhoidon osaamista.
Kaikkien ei tarvitse olla erikoisosaajia tai psykologeja, vaan jokaisesta voi tulla hyvä pelkohoitaja omien vahvuuksiensa avulla.
– Olemme erilaisia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hoitaa pelkoa. Tärkeintä on kuunnella potilasta ja ottaa hänet huomioon – siihen me kaikki pystymme, tiivistää Lahti.
Lähde: Mistä apua hammashoitopelkoiselle? -sessio Hammaslääkäripäivillä 8.11.2019 ja Satu Lahden haastattelu keväällä 2020.
Luottohammaslääkäri vei pelon
Kohta 55 vuotta täyttävä Timo Olkkonen kantaa mukanaan lapsuuden aikaisia hammashoitokokemuksia.
– 80-luvulla kouluhammashoitolassa alettiin ihmetellä suussani olevia maitohampaita ja huomattiin, että niiden alla oli hammas poikittain. Laukkasin erilaisissa tutkimuksissa, ja lopulta hammas päätettiin poistaa leikkauksella. Operaatiosta jäi kelju muisto.
Epämiellyttävän tunteen lisäksi mukaan tarttui myös pelko suun auki jäämisestä. Leukanivel jäi lonksuvaksi operaation jälkeen, ja on pari kertaa loksahtanut auki hammaslääkärin vastaanotolla. Leuka onkin ollut isoin syy Olkkosen pelkoon.
– Minulle pelko on ollut välttelyä. Menin vastaanotolle vasta kun oli pakko. Otin särkylääkettä ja pitkitin ratkaisua. Sitten hoidettavaa olikin paljon.
Olkkosta on myös hävettänyt mennä näyttämään huonokuntoiset hampaansa vasta kriisitilanteessa.
– Tiedän, että on ihan hullua miettiä, mitähän hammaslääkärit ajattelevat. Kukaan ei ole koskaan haukkunut hampaitteni kuntoa, kun olen mennyt.
Lopulta hän päätyi tuttavan suosittelemalle hammaslääkärille, joka ojensi pelkokyselyn, haastatteli ja kaivoi taustoja esille.
– Hammaslääkärini huomioi tilanteeni ja mikä tärkeintä, osasi löytää apuvälineen leukaongelmaani. Kumikiila, jota saan purra ei-hoidettavalla puolella, on ollut iso helpotus.
Olkkoselle tärkeitä ovat olleet hammaslääkärin rauhallinen, mutta jämpti toiminta vastaanotolla, luottamusta herättävät varmat otteet ja rennon ilmapiirrin luominen.
– Minulle on kerrottu, mitä tehdään, ja olen voinut luottaa siihen, ettei mitään pahaa tapahdu. Minua myös auttaa huumorin heittäminen. Saan myös käskyn rentouttaa hartiat ja hengittää aina välillä!
Koska potilaalle hoitotilanne ei ole tavallinen, on tärkeää, että joku tekee siitä tavallisen. Olkkonen toivoo, että hammaslääkäri ottaa vastuun tilanteesta ”hoidan tämän, ole sinä vaan”-asenteella. Tärkeitä ovat olleet myös kerrat, jolloin ei ole tehty mitään erityisen suurta. Niillä kerroilla asia on arkipäiväistynyt. Iso voimavara hänelle on myös voittajatunne, joka tulee jokaisen hammaslääkärikäynnin jälkeen.
– Kun homma on hoidettu tulee vapautunut ja kiva olo henkisestikin.
Vieläkään hammashoitoon meno ei ole Olkkosen mukavuusalueella, mutta ehkä pelosta ei voida enää puhua.
– Olen päässyt eroon selkeästä pelosta. Hammaslääkärini myös huolehtii, että käyn siellä säännöllisesti. Hän varaa seuraavan ajan ja sanoo, että tule.