Hammaslääkäri

Tiistai 30.11.2021

Peri-implantiittipotilaalle ei antibioottitukihoitoa rutiininomaisesti

Tuoreessa RCT-tutkimuksessa antibioottitukihoito ei parantanut peri-implantiitin mekaanisen anti-infektiivisen hoidon tehoa.

Toisin kuin parodontiitin kohdalla, peri-implantiitin hoitoon ei toistaiseksi ole olemassa vahvoja konsensussuosituksia. Yleensä suositellaan, että hoito aloitetaan mekaanisella anti-infektiivisellä hoidolla ja omahoidon tehostamisella. Tämän jälkeen edetään tarvittaessa kirurgiseen hoitoon. Peri-implantiitin mekaanisessa hoidossa on joskus suositeltu antibioottitukihoitoa, mutta sen käytön tueksi ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä.

Journal of Clinical Periodontology -lehdessä julkaistussa, sokkoutetussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin, parantaako antibioottitukihoito peri-implantiitin ei-kirurgisen hoidon kliinistä ja mikrobiologista vaikutusta. Antibioottina oli amoksisilliini yhdistettynä metronidatsoliin.
Tutkimuspotilailla (n= 57; 122 implanttia) oli kaikilla peri-implantiitti (≥ 2 mm:n marginaalinen luukato, johon liittyi verenvuotoa ja/tai märkävuotoa sekä ≥ 5 mm:n taskusyvyys). Osalla potilaista oli myös parodontiitti. Potilaat satunnaistettiin suunnilleen samankokoisiin ryhmiin, joista toiselle eli kontrolliryhmälle tehtiin ainoastaan koko suun mekaaninen anti-infektiivinen hoito. Toiselle ryhmälle eli testiryhmälle kirjoitettiin tämän lisäksi antibioottiresepti. Lisäksi kaikille potilaille annettiin yksilölliset suuhygienian hoito-ohjeet sekä resepti anti-infektiivisen suuhuuhteen käyttöön.

Hoidon vastetta arvioitiin ensisijaisesti BOP-indeksin perusteella, ja seuranta-aika oli 3 kuukautta. Toissijaisina muuttujina arvioitiin muun muassa kertyvän plakin määrää, taskusyvyyksiä, kliinistä kiinnitystasoa sekä luutasoa ja mikrobiologisia muutoksia. Tulokset analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla.

Sekä koe- että kontrolliryhmässä havaittiin merkittävä kliininen paraneminen niin parodontiittia kuin peri-implantiittia kuvaavissa muuttujissa. Koe- ja kontrolliryhmän tulokset eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Kuitenkin tutkijat toteavat, että kaikkein syvimpien implanttitaskujen (> 7 mm) kohdalla antibiootista saattoi olla hiukan lisähyötyä (p = 0,054). Kliinisesti tämä hyöty oli todennäköisesti niin pieni, että kirurgiseen jatkohoitoon päädyttiin joka tapauksessa.

Tutkimuksen perusteella systeeminen antibioottihoito ei siis parantanut peri-implantiitin ei-kirurgisen hoidon kliinistä tai mikrobiologista lopputulosta, eivätkä tutkijat suosittele käyttämään antibiootteja rutiininomaisesti. Heidän mukaansa paljon tärkeämpää on panostaa kiinnityskudosten huolelliseen mekaaniseen puhdistukseen, päivittäisen suuhygienian ylläpitoon ja parodontaalikudosten saamiseen terveiksi. Tämä parantaa myös mahdollisen jatkohoidon lähtötilannetta ja samalla ennustetta merkittävästi.

Tutkimuksen rajoituksena oli suhteellisen lyhyt seuranta-aika.

– On huomattava, että osalla tutkimukseen osallistuneista potilasta oli parodontiitti, ja testiryhmässä syvät ientaskut (> 7 mm) madaltuivat selvästi paremmin, mikä on linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, toteaa HLT, EHL Jussi Leppilahti.

– Parodontiitissa juurenpintojen instrumentointiin yhdistetyn antibioottihoidon hyödystä on vahva tieteellinen näyttö olemassa. Kuitenkaan antibioottitukihoitoja ei niiden haittavaikutusten vuoksi suositella kuin rajatuissa tapauksissa.

Tällainen poikkeustapaus on EFP:n vuonna 2020 julkaistujen hoitosuositusten mukaan erityisesti pitkälle ja nopeasti edennyt parodontiitti (vaihe III/IV ja aste C) nuorella potilaalla.

Lähde: de Waal YCM, Vagsted TE, van Winkelhoff AJ. Systemic antibiotic therapy as an adjunct to non-surgical peri-implantitis treatment: A single-blind RCT. J Clin Periodontol 2021; 48(7): 996–1006. doi: 10.1111/jcpe.13464.

Uutisen asiantuntijatarkastajana toimi HLT, EHL Jussi Leppilahti.