Hammaslääkäri

Perjantai 30.07.2021

Perimän merkitys suun ja leukojen alueen sairauksissa vaihtelee suuresti

Perintötekijöillä on aina osuutensa sairauksien synnyssä. Ihmisen tavallisimmat yleissairaudet, kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, allergiat sekä mielenterveyden häiriöt, ovat kuitenkin etiologialtaan monitekijäisiä. Sama pätee yleisimpiin suusairauksiin eli kariekseen ja lähes kaikkiin parodontaalisairauksiin, samoin kuin esimerkiksi suusyöpään ja purentaelimistön toimintahäiriöihin.

– Näiden sairauksien taustalla on useita geneettisiä tekijöitä, mutta yleensä vielä suurempi merkitys on geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksella, toteaa HLT, DI Aino Salminen.

– Merkittäviä ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi, epäterveellinen ruokavalio ja stressi.

Ihmisen genomi koostuu noin kolmesta miljardista nukleotidiparista. Monista geeneistä eli yksittäistä proteiinia tai RNA-molekyyliä koodaavista DNA-jaksoista on olemassa useita eri variantteja, joista osa on yleisiä ja osa harvinaisia. Kaikkein pienin tunnettu geneettisen variaation yksikkö on SNP eli yhden nukleotidin polymorfismi. SNP:t ovat yleisin geneettisen vaihtelun muoto.

Nykykäsityksen mukaan yksittäisellä SNP:llä voi olla varsin pieni vaikutus sairauden fenotyyppiin.

– Parodontiitin kohdalla yhden SNP:n riskiä nostava tai suojaava vaikutus voi olla noin 20 prosenttia, Salminen kertoo.

– Esimerkiksi tupakoinnin katsotaan lisäävän parodontiitin riskiä 150–600 prosentilla.

Useamman SNP:n yhdistelmällä sen sijaan voi olla merkittäväkin vaikutus. Koska SNP:t ovat väestötasolla erittäin yleisiä, on niiden merkitys suuri.

Myös yksittäinen geenivariantti voi joko altistaa yksilön jollekin sairaudelle tai suojata häntä siltä. Monitekijäisten sairauksien kohdalla riskivarianttikaan ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta sairautta. Esimerkiksi parodontaalisairauden syntymiseen tarvitaan aina biofilmi, joskin pienellä osalla ihmisistä jo vähäinen biofilmiärsytys riittää saamaan aikaan nopeasti etenevän parodontiitin.

Geneettisten tekijöiden yhteisvaikutusta sairauksien riskiin kuvataan ns. polygeenisella riskipistemäärällä.

– Toistaiseksi näiden genomipohjaisten riskiarvioiden kyky ennustaa sairauksien puhkeamista ja fenotyyppiä on kuitenkin epäselvä.

Monitekijäisten sairauksien ohella kraniofakialueella esiintyy useita perinnöllisiä sairauksia. Osa näistä periytyy vallitsevasti ja osa peittyvästi, ja suuressa osassa näistä kraniofakiaali­alueen poikkeavuudet ovat vain yksi sairauden ilmentymä. Dominantisti periytyviä ovat mm. dentinogenesis imperfecta, akondroplasia, Marfanin syndrooma sekä eräät amelogenesis imperfectan muodot. Myös joidenkin varhain alkavien parodontaalisairauksien taustalla on dominantisti periytyvä alttius. Resessiivisesti periytyviä taas ovat osa amelogenesis imperfectan tyypeistä sekä jotkut ektodermaalisen dysplasian muodot.

Sairauksien periytyvyyttä tutkitaan monilla erityyppisillä tutkimuksilla. Näitä ovat mm. kaksostutkimukset, perheaggregaatiotutkimukset ja assosiaatiotutkimukset (mm. genominlaajuiset assosiaatiotutkimukset, GWAS). GWAS-tutkimuksia liittyen suun ja leukojen alueen sairauksiin on tehty viimeisten reilun 10 vuoden aikana eniten parodontiitista ja karieksesta sekä halkioista. Lisäksi GWAS-tutkimuksilla on kartoitettu mm. pään ja kaulan alueen syöpiä, TMD-sairauksia, kasvojen muodon poikkeavuuksia sekä hammaspuutoksia. Myös sekvensointimenetelmien hinta on laskenut dramaattisesti 2000-luvulla, ja samalla laskennalliset analysointimenetelmät ovat kehittyneet.

– Lähitulevaisuudessa saamme varmasti suusairauksien genetiikasta lisää tietoa entistä suurempien potilasjoukkojen perusteella.


Lähde: HLT, DI Aino Salmisen luento ”Basics of Genetics in Oral Diseases” Apollonia Symposiumissa 19.3.2021.