Ei-toivottu naksahdus ja henkilökunta alkaa ”ryntäillä” potilaan ympärillä. Silloin on tärkeää pysäyttää tilanne ja miettiä seuraavaa siirtoa rauhassa.
– Kajoava toimenpide on aina riski. Vaikka kuinka suunnitellaan, komplikaatioita tulee, muistuttaa EHL, LT Olli-Pekka Lappalainen.
– Niiden kanssa täytyy tulla toimeen toimenpiteen aikana ja sen jälkeen.
Hammaspoistoista suurin osa on nk. tavallisia poistoja, vain haastavimmat hampaat poistetaan leikkauksellisesti. Osaamisen kehittäminen ja oikeiden työskentelytekniikoiden hallitseminen antaa varmuutta työskentelyyn poistotilanteissa, riskien realisoituessa ja harvinaisissa hätätilanteissa.
Poistokomplikaatioiden hallinnassa avainasemassa on ennakointi sekä komplikaatioiden tunteminen. Perussääntöjä ja tarkistuslistaa seuraamalla karsitaan moni riski. Listan kärjessä on hyvä anamneesi ja potilaan yleistilan ja lääkityksen kartoitus ennen toimenpidettä.
– Lääketiede kehittyy ja personoituu, ja myös suun alueen riskit kasvavat. Lääkehoitojen ymmärtäminen vaatii jatkuvasti yhä enemmän kouluttautumista. Tunnista etenkin verenvuotoriski ja profylaksian tarve.
Omien rajojensa tunteminen ja potilaan lähettäminen tarvittaessa eteenpäin on hyvää riskienhallintaa.
– Kerron myös omalle vastaanotolleni lähetetyille potilaille, että lähettävä lääkäri on osannut asiansa ja tehnyt oikean ratkaisun.
Hän myös muistuttaa kirjaamaan poistoindikaation ja diagnoosin selkeästi lähetteeseen ja huolehtimaan siitä, että potilaasta on tuoreet, hyvätasoiset ja tarkat röntgenkuvat mukana, jolloin poiston tekninen ennakointi on mahdollista.
Mahdollisten komplikaatioiden kirjo on suuri hermovaurioista poskionteloyhteyteen ja kivusta alveoliittiin. Lappalaisen mukaan hammaspoistojen yhteydessä haittatilanteita syntyy etenkin puudutustekniikan ongelmista, lääkeaineista sekä kruunujen ja juurten murtumista ja katkeamisista. Puudutuksen ongelmat johtuvat usein epävarmuudesta injektiotekniikassa, liian nopeasta injektoinnista tai anatomian unohtamisesta. Puudute saattaa ohjautua suoneen tai ärsyttää hermoa etenkin alaleuan puudutuksissa.
– Ei muisteta, ettei kukaan potilas ole oppikirjan kuvien eli taiteilijan näkemyksen kaltainen.
Puudutusaineista johtuvat allergiset reaktiot ovat harvinaisia, mutta ne vaativat nopea toimintaa ja tilanteen haltuunottoa lääkäriltä. Vieläkin harvinaisemmat puudutusainetoksikaatiot vaativat nopeaa sairaalahoitoa.
Kruunujen murtumat ja hampaan osien katkeamiset minimoidaan oikealla instrumentointi- ja separointitekniikalla sekä tarkkuudella. Juuren muoto tulee tarkistaa kuvista ja havainnoida viereisen hampaan sijainti sekä koko suun anatomia, erityisesti verisuoni- ja hermorakenteet sekä poskionteloiden läheisyys. Poistoalueen tuumorien kohdalla tulee varautua mahdolliseen runsaaseen verenvuotoon.
Kun hoidon aikana tapahtuu jotain epätarkoituksenmukaista tai hoito aiheuttaa lisä- tai jälkitaudin, kysytään hammaslääkäriltä hyviä kommunikaatiotaitoja. Ammatillisuus pitää säilyttää kaikissa tilanteissa, ja tapahtunut tulee avata potilaalle.
– Ole kiinnostunut potilaasta ja kuuntele. Turvonneet posket ja huonosti aukeava suu eivät ole välttämättä niin pahoja, kun tilanne on hoidettu asiallisesti, hyvässä yhteistyössä.
– Muista myös kirjalliset hoito-ohjeet.
Lappalainen myös muistuttaa, että komplikaatiot ovat harvoin hoitovirheitä, joissa ammattistandardi olisi alittunut. Riskien kommunikointi jo ennen toimenpidettä lisää mahdollisen komplikaation ymmärtämistä. Hammaslääkärin tulee kuitenkin tuntea potilasvakuutusjärjestelmä ja osata neuvoa potilasta asiassa eteenpäin – ja kirjata kaikki potilaskäynnit asiallisesti.
Lähde: EHL, LT Olli-Pekka Lappalaisen luento Poistokomplikaatio! Miten hallitsen niitä. Hammaslääkäripäivät 22.11.2018.