Ellinoora Raninen on tehnyt koululaisten tarkastuksia pakettiautossa, ja Tommi Raikula tuo hoitoon tarvittavan laitteiston vaikka suoraan potilaan kotiin. Liikkuvat hammashoitopalvelut kiinnostavat nyt monilla hyvinvointialueilla.
Yksityishammaslääkäri Tommi Raikula pystyttää lähes kymmenen vuoden kokemuksella pop-up-yksikön hammashoitajan kanssa nopeimmillaan kahdeksassa minuutissa.
Kotihammas Oy:n hoitotiimi kulkee potilaan luokse henkilöautolla. Laitteisto painaa noin 20 kiloa ja se kulkee pyörillä. Hammashoitajan tarvikelaatikot ja instrumenttipöytä kulkevat kärryssä. 13 kiloa painava hoitotuoli ei vaadi sähköä. Valo tulee luupeista.
– Parhaaksi kokemassani porayksikössä on oma kompressori imulle sekä toinen kolmitoimipuustille ja poralle, Raikula kertoo.
Mukana kulkee erillinen noin litran vesisäiliö.
– Litralla vettä pärjää arviolta 6–7 tuntia.
Aseptiikasta ja hygieniasta huolehditaan tavalliseen tapaan. Lähes kaikki liikkuvan hammashoidon instrumentit ja muut tarvikkeet pussitetaan yrityksen keskitetyssä välinehuollossa.
Ennen toiminnan aloittamista Aluehallintovirasto tarkasti laitteet sekä hygienia- ja jätehuoltosuunnitelmat. Röntgenlaitteeseen luvat saatiin Säteilyturvakeskukselta.
– Digikuvia katsotaan läppärin näytöltä.
Ergonomia ei tuota ongelmia
Etukäteen suunnitellaan, mitä tarvitaan mukaan, ja paikalle mennessä katsotaan hoitoyksikölle sopiva kohta, jossa mahtuu liikkumaan.
– Hoitajan kanssa tsekataan, että molemmat näkevät potilaan suuhun riittävästi.
Hoitotuolin ja potilaan asetteluun hyvään asentoon kannattaa panostaa.
– Hoivakotiasukkaita on helpoin hoitaa sairaalasängyssä. Suuhun on vaikea nähdä, jos potilas on pyörätuolissa. Töitä tehdään silloin seisten, joten hyvät työkengät ovat tarpeen.
Välillä oikaistaan ruotoa, ja jumppahetken aikana potilaskin voi hengähtää.
Raikula ei koe ergonomiaa ongelmana, koska työ tauottuu siirtymisten mukaan.
Yksityisyyttä on kunnioitettava
Noin puolet Raikulan potilaista on hoivakotiasukkaita ja esimerkiksi kehitysvammaisia, loput hoidetaan esimerkiksi vastaanottokeskuksissa, yksityiskodeissa tai työpaikoilla.
– Monilla turvapaikanhakijoilla on hiukan erilainen aikakäsitys – vastaanottokeskuksessa tapahtuvasta hammashoidosta he eivät niin helposti ole myöhässä.
– Nuorin potilaani on ollut 2-vuotias ukrainalainen, vanhin 108-vuotias hoivakotiasukas, jolla oli omia hampaita suussa.
Kaikkien potilaiden kanssa käydään läpi myös omahoito-ohjeet, jotka lisäksi tulostetaan potilaalle samoin kuin muut mahdolliset hoidon jälkeiset ohjeet.
Liikkuva hammashoito vaatii Raikulan mukaan hammaslääkäriltä paitsi laitteiston teknistä tuntemusta ja potilaskannan mukaista lääketieteellistä osaamista ja kliinisiä taitoja, myös hyvää peruskuntoa ja sen ylläpitämistä. Lisäksi potilaan kohtaaminen hänen omassa ympäristössään edellyttää yksityisyyden kunnioittamista.
Saa tuntea tekevänsä tärkeää työtä
Tommi Raikula oli miettinyt liikkuvan hammashoidon tarvetta jo opettaessaan hammaslääkäriopiskelijoita Tansaniassa rotarien lääkäripankissa vuonna 2012.
– Pohdin, miksi sairaita ihmisiä pitää kuskata pitkiä matkoja hammashoitoon.
Kun liikkuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarjoava Medivida oli kiinnostunut laajentamaan toimintaansa suunterveyden kotipalveluihin, Raikula ja hänen yrityskumppaninsa sopivat konsernin kanssa yhteistyöstä, ja Kotihammas Oy perustettiin vuonna 2013. Yritys toimii Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin alueilla, ja liikkuvia laitteistoja on kolme.
– Oikeastaan kaikkea muuta pystytään tekemään kotipalveluna paitsi vaativampaa kirurgiaa ja laajempia juurihoitoja.
– Parasta liikkuvassa hammashoidossa on työn tauottuminen ja se, että tuntee tekevänsä tärkeää työtä. Haittapuolena on kuitenkin riittämättömyyden tunne: kantaako suunterveysneuvonta hedelmää, kun hoivakotien hoitohenkilökunnasta varsinkaan keikkalaiset eivät ota vastuuta asukkaiden suun puhdistuksesta?, Raikula pohtii.
Hän heittää kehittämisideana, että hoivakodeissa pitäisi olla suunhoitoon erikoistunut hoitaja. Toinen ehdotus on, että hoivakotien asukkaille tarjottaisiin palveluseteli hammastarkastukseen.
Suupirssissä on retkitunnelmaa
Terveyskeskushammaslääkäri Ellinoora Raninen ajoi lokakuun alussa Suupirssi-pakettiauton Kuopiosta Varkauteen. Koululaisten tarkastuksia tehdään kuuden viikon ajan Varkauden isolla Waltterin koululla.
Aamulla varataan mukaan tarvittavat tavarat, ja joko hammaslääkäri tai -hoitaja ajaa pirssin koulun pihaan sovittuun paikkaan, josta saadaan autoon sähköt. Auto tuetaan paikoilleen ”tassuilla”.
– Suupirssissä on pieni tavallinen unitti. Mahdollisuus olisi myös vesiin, mutta meille riittää tarkastuksissa puusti.
Autossa on webasto-lämmitin ja varalämmitin, joten palella ei tarvitse. Kahvi on mukana termospullossa, ja lounastaa voi koululla tai syödä eväitä. Koululta saa kulkuluvat, jotta pääsee käymään vessassa.
– Suupirssipäivissä on retkitunnelmaa, Raninen naurahtaa.
Pois lähtiessä kaikki laitteiston osat ja tarvikkeet kiinnitetään ja pakataan, jotta ne eivät heilu ajomatkalla. Suupirssi yöpyy Varkauden hyvinvointikeskuksella sähköt päällä, jotta se pysyy lämpimänä.
Positiivista palautetta vanhemmilta ja opettajilta
Työparin kanssa työskennellään Suupirssin ahtaissa tiloissa tiiviisti. Moni hoitolatyön vahva rutiini muuttaa Suupirssissä muotoaan.
– Puusti on sivussa eikä potilaan yläpuolella. Ergonomia on kuitenkin aika normaali, oikeat asennot pitää vain etsiä.
Läppäri toimii etäyhteydellä, ja välillä kirjaaminen on hidasta.
– Hyvin Lifecare on kuitenkin toiminut.
Suupirssin omistaa Savonia-ammattikorkeakoulu ja se on ollut Pohjois-Savon alueen lisäksi käytössä jaksoittain ainakin Siun Sotessa ja Jyväskylässä.
Varkaudessa Suupirssi on käytössä tänä syksynä viidettä kertaa. Ellinoora Raninen oli mukana toiminnan alkaessa ja perhevapaiden jälkeen työskentelee jälleen tänä syksynä pirssissä muutaman päivän.
Järjestelyistä sovitaan etukäteen koulun kanssa. Tarkastuspäivät ovat tiiviitä – puolen tunnin ajoilla potilaita on 10–12 päivässä. Osa oppilaista jättää tulematta, mikä tuo päiviin väljyyttä.
– Ryhmäpaine ja käynnin helppous kuitenkin vähentävät huomattavasti tarkastuskäynneiltä pois jääntiä.
Opettajat ja vanhemmat kiittelevät liikkuvasta palvelusta, koska oppilaat eivät ole niin kauan poissa tunneilta eikä vanhempien tarvitse olla poissa töistä kuskatakseen lapsia hammashoitolaan.
– Osa pikkukoululaisten vanhemmista haluaa kuitenkin tulla mukaan, mutta käynti vie vähemmän heidän aikaansa. Kasiluokkalaiset käyvät ilman vanhempia, mikä onkin hyvä esimerkiksi päihdekeskustelun kannalta, Raninen toteaa.
Yhtenä etuna näkyväksi tuleminen
Suupirssin käytöstä ja tekniikasta siinä työskentelevät saivat toimintaa aloitettaessa muutaman tunnin koulutuksen Kuopiossa.
– Pirssissä on lisäksi hyvät ohjeet kaikkeen, ja osastonhoitajamme on tehnyt mainion kansion siitä, miten me Varkaudessa toimimme, esimerkiksi mihin kohtaan koulun pihalla auto ajetaan.
Ranisen mukaan työskentely Suupirssissä vaatii joustavuutta, halua kokeilla uutta sekä rohkeutta lähteä eri ympäristöön.
– Sen verran sosiaalinen pitää olla, että sopeutuu tiiviiseen yhteistyöhön hammashoitajan kanssa kahdestaan ja välillä olemaan oppilaiden kanssa tekemisissä, kun he ovat välitunnilla. Työskennellessäkin välitunnin äänet kuuluvat autoon sisälle, mutta se kuuluu ”retkipäiviin”.
– Pidän sitäkin yhtenä etuna, että suun terveydenhuolto tulee oppilaille ja opettajille näkyväksi, kun monta viikkoa ollaan heidän parissaan.
Muita etuja ovat helppo saavutettavuus sekä tarkastustoiminnan ja oman työn tehokkuus.
– Se, että röntgenkuvia ei voi ottaa, on yksi haaste. Kuville on kuitenkin vain vähän tarvetta, ja usein niillä, joilta pitäisi ottaa BW:t, on joka tapauksessa tarve jatkohoitokäynnille suuhygienistin tai hammaslääkärin vastaanotolla, jolloin kuvatkin voidaan ottaa.
– On ilahduttavaa ja kannustavaa nähdä, että suurin osa lasten suista on terveitä, ja saa antaa kehuja. Ensimmäisenä tämän syksyn Suupirssi-päivänä näin vain yhden paikattavan reiän!