Hammaslääkäri

Maanantai 03.08.2020

Sosiaaliset vastoinkäymiset heikentävät suunterveyttä biologisilla mekanismeilla

istock_masentunut_hammas.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Heikko sosioekonominen asema ja sosiaaliset vastoinkäymiset lisäävät riskiä suun sairauksiin. Engelin biopsykososiaalisen mallin avulla voidaan selittää, miten sosiaaliset vastoinkäymiset – kuten köyhyys – muuntuvat patobiologisiksi prosesseiksi, totesi joukko tutkijoita Journal of Dental Research -lehdessä.

Monien kroonisten ei-tarttuvien tautien, kuten kardiovaskulaarisairauksien ja aineenvaihduntasairauksien, on todettu esiintyvän useimmin niillä, jotka ovat sosiaalisesti ja sosioekonomisesti heikossa asemassa. Saman on todettu pätevän suun sairauksiin, ja monet tutkimukset ovatkin selvittäneet sosiaalisista syistä johtuvan stressin ja suunterveyden yhteyttä. On esimerkiksi osoitettu, että parodontiittipotilailla on korkeampi koetun stressin taso kuin verrokeilla. Samoin matalan sosioekonomisen aseman omaavilla lapsilla stressihormoni kortisoli on yhdistetty kohonneeseen kariogeenisten bakteerien kuormaan.

Onkin keskusteltu siitä, onko suunterveyseroja tehokkainta hoitaa puuttumalla yksilöiden suunterveystapoihin – perinteisen biologis-behavioralistisen näkökulman mukaan – vai yrittämällä vaikuttaa sosioekonomisiin eroihin suunterveys-
erojen taustalla. Näiden näkökulmien vastakkainasettelu on keinotekoista, sillä ihminen on biopsykososiaalinen olento, toteavat tutkijat kirjoituksessaan. Heidän mukaansa ihmisen terveys, samoin kuin sairaudet, muodostuvat sosiaalisten, psykologisten ja biologisten tekijöiden vuorovaikutuksessa.

Engelin vuonna 1977 esittelemässä biopsykososiaalisen terveyden mallissa biologisia tekijöitä edustavat esimerkiksi neurokemia, stressireaktiot ja immuunivaste. Psykologisia tekijöitä ovat asenteet, selviytymistaidot sekä terveyskäyttäytyminen ja sosiaalisia tekijöitä muun muassa tulot, sosiaalinen pääoma ja elin- sekä työolosuhteet. Kirjoittajien mukaan Engelin malli tarjoaa selityksen esimerkiksi siihen, miksi sosiaaliset (suun)terveyserot ovat edelleen melko pysyvä ilmiö huolimatta siitä, että niitä on pyritty kehittyneissä maissa kaventamaan erilaisilla poliittisilla toimilla.

Kirjoittajien mukaan erityisesti sosiaalista alkuperää olevat vastoinkäymiset ja pitkäaikainen kuormitus altistavat ihmisen suun sairauksille sitä kautta, että ne laukaisevat elimistössä neuroendokriinisen ja immuunivasteen. Tämä saattaa johtaa sairastumiseen tai sairastumisalttiuden lisääntymiseen sekä suoraan että epäedullisen terveyskäyttäytymisen kautta, jolle nämä biologiset prosessit altistavat. Sosiaalinen kuormitus voi lisätä esimerkiksi parodontiitin riskiä suoralla vaikutusmekanismilla siten, että se aktivoi hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-(HPA)-akselin, mikä johtaa stressihormoni kortisolin erityksen lisääntymiseen.

Kortisoli osallistuu proinflammatoriseen immuunivasteeseen, jonka aktivoituminen lisää parodontiumin tulehduksen riskiä. Viimeaikainen tutkimus osoittaakin, että kortisoli on yhteydessä kohonneeseen suun inflammatoriseen vasteeseen. Tätä vastetta ilmentävät yliaktiiviset neutrofiilit, jotka ovat keskeisiä tekijöitä parodontaalisessa kudostuhossa. Tutkimukset viittaavatkin siihen, että elimistön ”stressireitti” on tärkeä tekijä suun sairauksien patogeneesissa.

Kirjoittajat toteavatkin, että suunterveyden katsominen biopsykososiaalisesta näkökulmasta perinteisen, melko yksiulotteisen biologis-behavioralistisen näkökulman sijasta voi auttaa ennakoimaan riskejä ja kohdentamaan interventioita entistä paremmin. Tällä tavoin on mahdollista pienentää suunterveyseroja. 

Lähde: Gomaa N, Tenenbaum H, Glogauer M, Quiñonez C. The Biology of Social Adversity Applied to Oral Health. J Dent Res 2019; 98(13): 1442–9.