Hammaslääkäri

Maanantai 03.10.2022

Sota tulee Kiovasta Suomeen kotiutuneen kollegan iholle

– Jatkuvasti täytyy pitää puhelin kädessä. Tarkistan useamman sukulaisen tilannetta, seuraan BBC News -kanavaa televisiosta ja Ukrainan sotajoukkojen Facebook-päivityksiä, sitten taas sukulaisten tilanteeseen. On vaikea nukkua, kertoo turkulainen yksityishammaslääkäri Juliana Paski.

juliana_paski-web.jpg

Suomessa Juliana Paski työskenteli aluksi hammashoitajana. Kuva on tältä ajalta Dentaliasta. – Hammaslääkäri, jonka kanssa tein töitä, sanoi potilaiden edessä aina, että Juliana on erikoishammaslääkäri Ukrainasta.

Juuri puhuin ukrainalaisen hammaslääkäriystäväni kanssa, kirjoittaa turkulainen yksityishammaslääkäri Juliana Paski viestiin heti haastattelun jälkeen. Ystävä on puolustamassa Kiovaa, rakentamassa esteitä vihollisajoneuvoille kaupungin laidalla ja lähetti terveisiä.

Juliana Paskia haastateltiin edellisen Hammaslääkärilehden jutussa, joka kertoi Turun yliopiston mentorointiohjelmasta. Lyhyet maininnat opinnoista Ukrainassa ja kotiutumisesta Kiovasta Suomeen muuttuivat äkkiä merkityksellisiksi.

Tätä haastattelua tehtäessä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut vajaa viikko. Tunteet menevät ylös ja alas, Paski kuvaa.

– Jatkuvasti täytyy pitää puhelin kädessä. Tarkistan useamman sukulaisen tilannetta, seuraan BBC News -kanavaa televisiosta ja Ukrainan sotajoukkojen Facebook-päivityksiä, sitten taas sukulaisten tilanteeseen. On vaikea nukkua. Viime yönä heräsin räjähdykseen, tunsin sen iholla, ikkunat tärisivät, se oli unta.

– Tähän asti olen jaksanut käydä töissä. Työ auttaa, silloin kannat vastuuta potilaista ja hoitotilanteesta. Kun vastaanotto loppuu ja vaihdan vaatteet, sitten huoli alkaa taas. Tänään oli pakko jäädä kotiin.

 

Hammaslääketiedettä yli rajojen

Paskin äiti, veli ja tämän vaimo ovat päässeet Kiovasta turvallisempaan paikkaan, jos sellaista Ukrainassa tällä hetkellä onkaan. Isoisä ja useat muut iäkkäät sukulaiset päättivät jäädä koteihinsa Kiovaan. Äitinsä kanssa Juliana Paski oli juuri laskenut, että suvussa viisi tai kuusi edellistä polvea ovat kiovalaisia.

– Toistaiseksi siellä netti toimii, on sähköä ja lämmintä vettä. Tässä kellarissa istutaan, on silti ollut usein vastaus, kun kysyn kuulumisia.

Paski valmistui hammaslääkäriksi Kiovan kansallisesta lääketieteellisestä yliopistosta, Bohomoletsista, vuonna 2004 ja erikoistui pedodontiksi. Suomessa hän on asunut nyt 13 vuoden ajan.

– Turku muistuttaa hiukan Dnipro (Dnepr) -joen halkaisemaa Kiovaa. Turussa on tois pual ja täl pual, mutta Kiovassa on vasen ja oikea puoli. Jos seisot joella kasvot merelle päin, vasen puoli on se litteä, oikea ranta on kukkulainen.

Yhteys Kiovaan on edelleen tiivis. Paski kertoo seuranneensa viime päivät, ennen äskeistä puhelua, hammaslääkäriystävän Facebook-profiilia: ”Tiedän, että hän on elossa.” Tätä lausetta olisi ollut vaikea kuvitella edelliseen lehteen.

– Meillä on pitkä kaverisuhde, Alekseilla on perheyritys yhdessä isänsä ja siskonsa kanssa. Hän myös hoitaa sukulaisteni ja ystävieni hampaat. Kun olen siellä käymässä, meillä on aina keskustelua hammaslääketieteestä. Miten Suomessa hoidetaan parodontiittia? Miten ne kyretit, käytätkö sitä vai tätä? Aina on sellaisia juttuja, joita pitää päivittää.

Paski nimeää onnellisiksi sellaiset vuodet, jolloin hän on päässyt käymään Kiovassa kahdesti. Viimeksi hän kävi siellä syksyllä, mutta sitä ennen oli koronan takia pitkä tauko.

– Katsotaan milloin sitten seuraavaksi, jos koskaan.

 

”Tämä ei ole sinun ja minun sota”

– Ukraina ei ole mikään täydellinen valtio. Siellä on taloudellisia ongelmia ja korruptiota ja sitä ja tätä. Kuitenkin demokratia on aina ollut niin tärkeä meille. Nyt sitä yritetään viedä meiltä.

Paski sanoo olevansa optimisti ja toivovansa, että myös Venäjästä tulisi demokraattinen valtio.

– On ikävää, jos kansojen väliin tulee kiila.

Ukrainalaiset Suomessa -yhdistyksessä näkyvästi toiminut Juliana Paski tunnetaan Turussa. Vastaanotolle tulleet potilaat ovat hyökkäyksestä lähtien tarjonneet empatiaa. Ihan sama vaikka on korona, saako halata, kysyy yksi; vanhempi rouva puolestaan silittää olkapäästä.

– Jos käy joku venäjänkielinen potilas, en ota asiaa puheeksi, kaikki ovat tasa-arvoisia. Tosi moni venäläinen kyyneleet silmissä pahoittelee. Sanon heille, että ei ole sinun ja minun sota, ja kiva että tiedät miten asiat ovat. Ne ovat kaikkein koskettavimpia kohtaamisia, koska tiedän että niitä sanoja ei ole helppo sanoa.