Muutosten on kaavailtu tulevan voimaan 1.1.2019, mutta hallituksen suunnitelmista on vielä pitkä matka todellisuuteen.
Uudistusten tavoitteena on yhtäältä jatkossakin turvata kansalaisille sote-palvelut ja toisaalta valtiontalouden kestävyysvajeen vähentäminen 3 miljardilla eurolla.
Sote-vastuu 18 maakunnalle, rahat valtiolta
Monta vaihetta nähneen aluejaon osalta hallitus päätyi kolmiportaiseen malliin: kunnat, maakunnat ja valtio. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu tulee 18 maakunnalle, joiden ylin päätöksentekoelin maakuntavaltuusto valitaan suorilla vaaleilla.
Maakunta vastaa palvelujen saatavuudesta sekä huolehtii palvelujen vaikuttavasta ja kustannustehokkaasta tuottamisesta. Se voi tuottaa tarvittavat sote-palvelut itse tai yhdessä muiden maakuntien kanssa tai käyttää yksityisen tai kolmannen sektorin palveluja. Palvelujen järjestäminen ja tuotanto erotetaan eri organisaatioihin. HLT Sinikka Salo on nimitetty sote-uudistuksen muutosjohtajaksi ohjaamaan ja tukemaan sote-toimijoita uudistuksen alueellisessa valmistelussa ja toimeenpanossa uusissa maakunnissa.
Maakunnilla on myös rahoitusvastuu eli raha palvelujen tuottajille kulkee niiden kautta. Rahoitus kerätään valtion verotuksella – maakuntaveroa ei ainakaan tällä hallituskaudella linjauksia esitelleen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan mukaan valmistella. Asiakasmaksulainsäädännön kokonaistarkastelu käynnistetään 2017.
Sote-palvelujen alueellisen ja valtakunnallisen kokoamisen edellyttämää ja tarvittavaa muuta maakuntien yhteistyötä varten muodostetaan viisi yhteistyöaluetta. Ne pohjautuvat nykyisiin erva-alueisiin, eli jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaala. Ne eivät kuitenkaan ole uusi hallinnon porras.
Pääkaupunkiseudun kunnille hallitus antoi mahdollisuuden esittää alueen erityispiirteet huomioiva ratkaisu.
Valinnanvapaus peruspalveluihin
Hallituksen linjauksiin kuuluu yksilön valinnanvapauden edellytysten ja useiden erilaisten tuottajien tuotantoon perustuvan mallin varmistaminen. Se tarkoittaa, että potilas voi valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin palveluntuottajan.
– Menee jatkovalmisteluun, totesi sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä kysymykseen valinnanvapauden järkevästä toteutusmallista.
Pienten ja keskisuurten yritysten sekä kolmannen sektorin täytyy kuitenkin Mäntylän mukaan pystyä uudessakin mallissa aidosti toimimaan. Se tarkoittaa mm. palveluntuottajien mahdollisimman tasapuolisia toimintaedellytyksiä.
Maakunnan markkinoilla tapahtuvaa toimintaa koskee EU-oikeuden mukainen yhtiöittämisvelvoite, mikä käytännössä tarkoittaa, että valinnanvapauden piirissä olevat maakuntien perus- ja erikoispalvelujen tuottajat yhtiöitetään.
Järjestämisvastuu on kuitenkin julkisella toimijalla eli maakunnilla: se määrittää mm. palvelujen tuottajien laatukriteerit. Julkisen vallan on tarvittaessa myös tuottajana huolehdittava sellaisista erityisistä palveluista, joita ei voida markkinaehtoisesti toteuttaa. Esimerkiksi erikoistason palveluissa valinnanvapautta toteutetaan vain osittain.
Uudistuksen yhtenä lähtökohtana on asiakaskeskeinen palveluintegraatio. Eri sote-ammattilaisten osaamista ja eri sote-palveluja pitää voida yhdistää vastaamaan asiakkaan tarpeisiin joustavasti, oikea-aikaisesti ja kustannusvaikuttavasti.