Mistä ehdotuksessa on kyse?
– Hammaslääkärien hoitama potilasmateriaali on muuttunut niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Väestön ikääntyessä vastaanotoilla käy entistä enemmän yleissairaita ja monilääkittyjä potilaita. Myös monet syövät ovat lisääntyneet, ja hoitomuotojen kehittyessä esimerkiksi elinsiirtopotilaita on entistä enemmän, selittää ehdotusta valmistelleen työryhmän puheenjohtaja HLT, EHL Saara Kantola Oulun yliopistollisesta sairaalasta lisäten luetteloon vielä lääkehoidon kehittymisen.
Ehdotuksessa suulääketiede määritellään hammaslääketieteen erikoisalaksi, jonka ”tehtävänä on vastata akuuttien ja kroonisten suun limakalvosairauksien ja yleissairauksiin ja kehityshäiriöihin tai niiden hoitoon liittyvien suun ja leukojen alueen sairauksien, muutosten sekä tilojen diagnostiikasta ja ei-kirurgisesta hoidosta”.
Vaikka itse hoitotoimenpide ei aina ole vaikea, hoitoon liittyy paljon huomioon otettavia seikkoja ja hoito on ajoitettava oikein – usein on myös kiire. Vaikeasti yleissairaiden potilaiden määrä erikoissairaanhoidon suupoliklinikoilla on lisääntynyt.
– Sairaalan sisäiset lähetteet ovat lisääntyneet vuosittain jopa 20 prosenttia, mikä kertoo, että tarve erikoisosaamiselle on todellinen, Kantola kertoo.
– Viesti suunterveyden ja yleisterveyden välisistä yhteyksistä on lyönyt läpi, ja lääkärikollegat yliopistosairaalassa ovat heränneet asiaan. Hammaslääketiede on yksi erikoisala muiden joukossa sairaalassa, ja saamme paljon lähetteitä esimerkiksi syöpälääkäreiltä, korvalääkäreiltä ja hematologeilta. Tarvetta tälle erikoisosaamiselle on paitsi erikoissairaanhoidossa myös erikoishoidon yksiköissä.
Tällä hetkellä näitä potilaita hoitavat eri erikoisalojen hammaslääkärit ja lääkärit yksiköstä riippuen ja hoitokäytänteet vaihtelevat.
– Paljon on kiinni harrastuneisuudesta. Esimerkiksi itse olen suupatologi, mutta työni on osin olosuhteiden pakosta täysin suulääketiedettä, Kantola toteaa.
Malli on haettu Ruotsista
Euroopan alueella hammaslääketieteen erikoisaloissa on jonkin verran vaihtelua. Laajasti tunnustettuja ovat oikomishoidon ja suukirurgian (tai suu- ja leukakirurgian) erikoisalat. Joissakin maissa suu- ja leukakirurgia on vain lääketieteen erikoisala. Keskustelua on tiettävästi käyty erityisesti parodontologian ottamisesta kolmanneksi EU-tasoisesti hyväksyttäväksi spesialiteetiksi suukirurgian ja oikomisen tapaan, mutta asialla on myös vastustajansa.
Esimerkiksi Hollanti tunnustaa oikomishoidon ja suukirurgian erikoisalat. Saksassa koko liittovaltion alueella on niiden lisäksi terveydenhuollon erikoisala, mutta lisäksi alueellisesti hyväksyttyjä erikoisaloja, esimerkiksi Westfalen-Lippen alueella parodontologia. Ranskassa erikoisaloja on kolme ja Isossa-Britanniassa toistakymmentä.
Pohjoismaista Tanskassa erikoisaloja on kaksi, Norjassa seitsemän ja Ruotsissa yhdeksän.
– Suomen suulääketieteen erikoisalaa koskeva esitys on muokattu Ruotsin, Ison-Britannian, Kanadan ja Yhdysvaltojen opintosuunnitelmien pohjalta suomalaiseen yhteiskuntaan ja terveydenhuoltojärjestelmään sopivaksi. Erityisesti olemme ottaneet mallia Ruotsista, Kantola kertoo.
Ruotsiin perustettiin vuoden 2018 kesällä maan kahdeksan aiemman hammaslääketieteen erikoisalan lisäksi suun ja kasvojen alueen lääketieteen erikoisala (orofacial medicin), joka pitää sisällään muun muassa sairaalahammashoidon (sjukhustandvård).
Suomen nykyisistä viidestä erikoisalasta eurooppalaisittain erikoisuus on kliinisen hammashoidon erikoisala painotusalueineen. EU-tasolla selkeämpää voisi olla, että painotusalueet olisivat kukin oma erikoisalansa. Toisaalta Kantola näkee Suomen järjestelmässä yhtenä mahdollisuutena myös suulääketieteen sijoittamisen kliinisen hammashoidon erikoisalan painotusalueeksi.
Ehdotusta suulääketieteen erikoisalan perustamiseksi on tiettävästi voimakkaastikin vastustettu, joskaan Kantola ei tarkemmin tiedä, kuka ja miksi.
– Yksi syy vastustukselle saattaa olla, että ehdottamamme uuden erikoisalan sisältö ja tavoitteet eivät ole tuttuja, hän aprikoi, siksi haluamme näin avoimesti kertoa, minkälaisesta hankkeesta on kysymys.
Selvitettävää riittää
Uuden erikoisalan kohdalla iso kysymys on, mistä sille saataisiin kouluttajat.
– Tosiaankaan meillä ei ole paljoa kouluttajaresursseja, ja ainakin alkuun koulutus pitäisi keskittää. Meillä on kuitenkin suulääketieteen dosentteja ja Itä-Suomen yliopistossa suulääketieteen professori, Kantola selittää ja toteaa koulutusta suunniteltaessa voitavan hyödyntää Ruotsin mallia, jossa pääkouluttajalta edellytetään dosentuuria sekä vankkaa kokemusta alalta.
– Suomeen sovellettuna se voisi tarkoittaa useamman vuoden työskentelyä yliopistosairaalassa sekä alaan liittyvää väitöstä. Koska alue on hyvin laaja, voisi koulutus olla nelivuotinenkin, minkä uusi asetus mahdollistaisi, Kantola pohtii.
STM:n esitys erikoistumiskoulutusta koskevaksi uudeksi asetukseksi oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2018. Esityksen mukaan asetuksessa säädettäisiin erikoisalojen koulutuksen vähimmäispituudesta, mikä mahdollistaisi koulutuksen arvioinnin osaamisperustaisesti nykyisen koulutuksen tarkan ajallisen pituuden määrittämisen sijaan.
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallinen ohjaus siirtyi opetus- ja kulttuuriministeriöltä STM:lle vuonna 2015. Tuon siirron jälkeen ei ole perustettu uusia lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisaloja, eikä tarkkaa kuvaa uuden erikoisalan perustamisprosessista siten vielä ole.
– Koulutusohjelmat vahvistetaan viime vaiheessa asetuksessa, ja uuden koulutusohjelman käynnistäminen edellyttää monipuolista valmistelua sekä yliopistojen että OKM:n kanssa, toteaa ylilääkäri Kaisa Halinen STM:stä.
– Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaostossa täytyisi käynnistää alustavat keskustelut, mitä kaikkea edellytetään asian valmisteluun. Selvitystä vaatisivat esimerkiksi erikoisalakohtaiset vaatimukset, opetussuunnitelmat ja miten uusi erikoisala otetaan huomioon yliopistojen rahoituksessa.
Viimeisin lisäys hammaslääketieteen erikoisalapalettiin on vuonna 2013 perustettu hammaslääketieteellisen diagnostiikan erikoisala. Nyt keskustelu mahdollisen suulääketieteen erikoisalan osalta on avattu.
Hammaslääketieteen nykyiset erikoisalat
- hampaiston oikomishoito
- suu- ja leukakirurgia
- kliininen hammashoito; painotusaloina kariologia ja endodontia, lasten hammashoito, parodontologia sekä protetiikka ja purentafysiologia
- hammaslääketieteellinen diagnostiikka; suuntautumisvaihtoehtoina suuradiologia, suupatologia ja suun mikrobiologia
- terveydenhuolto