Asiakas listautuisi valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen (sote-keskus) vähintään puolen vuoden ajaksi. Jos asiakas ei valitsisi itse, maakunta osoittaisi sote-keskuksen lähialueelta.
Sote-keskus voisi olla julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijan ylläpitämä. Palvelu on kuitenkin aina luonteeltaan julkista, julkisesti rahoitettua, julkisesti määriteltyä ja julkisen toimijan eli maakunnan järjestämisvastuun piirissä.
Sote-keskuksen peruspalveluvalikoimaan kuuluisivat mm. yleislääkärin, terveyden- ja sairaanhoitajan vastaanotto, lasten- ja äitiysneuvola, sosiaali- ja perhetyöpalveluja, kasvatus- ja perheneuvonta, päihdetyö, mielenterveystyö sekä muu terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy.
Muita julkisrahoitteisia valinnanvapauden piiriin kuuluvia peruspalveluja, mm. koti- ja kotisairaanhoitopalveluja, asumis-, laitos-, kuntoutus- ja terapiapalveluja sekä suun terveydenhuollon palveluja tuottaisivat sote-keskuksen ulkopuoliset palveluntarjoajat. Sote-keskus toimisi ”portinvartijana”: palvelut edellyttäisivät sen lähetteen tai palveluohjauksen tai viranomaisen tekemän etuuspäätöksen.
Suun terveydenhuolto on ehdotetussa mallissa valinnanvapauden piirissä ja nojautuu monituottajamalliin. Muista em. valinnanvapauden piiriin kuuluvista peruspalveluista poiketen asiakas valitsisi auktorisoidun palvelujen tuottajan suoraan ilman sote-keskuksen palveluohjausta. Valtio vahvistaisi asiakasmaksut ja palvelujen tuottajille suoritettavat suoriteperusteiset korvaukset. Alle 18-vuotiailta asiakasmaksua ei perittäisi. Maksujen ja korvausten avulla kannustettaisiin asiakkaita edistämään hammasterveyttään ja tuottajia panostamaan ehkäisevään toimintaan ja hoitosuhteiden jatkuvuuteen.
Hammaslääkäriliitto on tyytyväinen, että työryhmän sote-mallissa suun terveydenhuollon palvelut on linjattu osaksi sote-palvelujen kokonaisuutta. Liitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että suun terveydenhuollon palvelujen tulisi olla osa myös sote-keskusten palveluja niin, että potilas voisi valita, käyttääkö sote-keskuksen palveluja vai hakeutuuko yksityissektorille.
– Sote-uudistuksella tavoiteltavia säästöjä saadaan nimenomaan silloin, kun suun terveydenhuolto toimii yhteistyössä muun terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Hoitamalla hammas- ja suusairauksia ajoissa voidaan ehkäistä ja hoitaa myös monia muita sairauksia. On tärkeää, että suun sairauksien hoito integroidaan muuhun perusterveydenhuoltoon, sanoo Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry.
Raha asukasta seuraamaan
Rahoitukseen selvityshenkilöt ehdottavat kaksivaiheista mallia. Valtio rahoittaisi palvelujen järjestämisvastuussa olevia maakuntia, ja maakunnat maksaisivat korvauksia järjestelmän piirissä oleville palveluntuottajille. Näin ”raha seuraisi asukasta” eli julkinen rahoitusosuus osoitettaisiin asukkaan valitsemalle tuottajalle.
Valtio osoittaisi verotuksella kerätyt rahat, nykyistä sairaanhoitovakuutusta vastaava osuus mukaan lukien, maakunnille ns. tarvevakioidun kapitaation pohjalta. Lisäksi valtio voisi käyttää terveys- ja hyvinvointipoliittisia tavoitteita ja taloudellisia tehokkuusvaatimuksia tukevia kannustimia. Kela-korvauksia yksityisen terveydenhuollon käytöstä ei enää maksettaisi.
Valtio päättäisi asiakkaalta palvelujen käytöstä perittävistä asiakasmaksuista, jotka olisivat samoista palveluista samansuuruisia tuottajasta riippumatta. Palvelujen tuottajien kesken vallitsisi laatu-, ei hintakilpailu.
Valtio vahvistaisi tuottajille asetettavat vaatimukset, ja Valvira päättäisi julkisten, yksityisten tai kolmannen sektorin toimijoiden hyväksymisestä valinnanvapauden piiriin kuuluvien palvelujen tuottajiksi. Kaikkien palvelujen tuottajien pitäisi asukkaiden valintojen helpottamiseksi avoimesti tiedottaa hoito- ja palvelutuloksistaan.
Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista selvittänyt professori Mats Brommelsin johtama ryhmä luovutti loppuraporttinsa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle 31.5.2016. Selvityshenkilöiden ehdotukset on tarkoitettu pohjaksi hallituksen päätöksenteolle.