Hammaslääkäri

Keskiviikko 11.12.2019

Suun terveydenhuolto Saksassa, Sveitsissä ja Unkarissa

Euroopassa suun terveydenhuollon laatu on tasaisen korkeaa, mutta jokaisella maalla on oma tapansa järjestää asiat. Kurkistetaan Saksan, Sveitsin ja Unkarin terveydenhuoltojärjestelmiin.

istock-euroopan_kartta.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Pienestä koostaan huolimatta Eurooppa on kaikkea muuta kuin tasapaksu. 51 maata tarkoittaa myös 51 tapaa
järjestää suun terveydenhuolto.

Esimerkiksi Sveitsissä julkinen terveydenhuolto kattaa vain hyvin pienen osan suun terveydenhoidosta, ja sveitsiläiset maksavat usein paikkaukset ja oikomishoidot omasta pussistaan.

Saksassa taas sairauskassoilla on vahva asema. Kaikki maksavat pakollisen sairausvakuutuksen, joka korvaa myös suun terveydenhoidon.

Unkarissa julkinen järjestelmä on hyvin vahva, ja sen kautta suurin osa suun terveydenhoidosta on ilmaista. Silti unkarilaiset alikäyttävät järjestelmää, ja joissakin osissa maata hammaslääkäreitä on vaikea löytää julkisille hammasasemille.

Mistä erot johtuvat ja mitä se tarkoittaa hammaslääkärien työn kannalta?

Hampaat vakuutusjärjestelmän ulkopuolella

Rikkaassa Sveitsissä Euroopan sydämessä terveydenhoito on järjestetty sairauskassojen kautta. Kaikki maan asukkaat hankkivat pakollisen sairausvakuutuksen. Suurin osa suun terveydenhuollosta ei kuitenkaan kuulu sen piiriin. Pakollisesta vakuutuksesta korvataan esimerkiksi onnettomuuksista johtuva hoito ja vakavien sairauksien, kuten syöpien, vaatimat hoidot.

Tarkastukset, paikkaukset, juurihoidot ja implantit potilaan on maksettava kokonaan itse, tai niistä voi hakea korvauksia vapaaehtoisesta lisävakuutuksesta. Vakuutukset ovat kuitenkin hintavia, ja muutama kymppi kuukaudessa tekee satoja frangeja vuodessa. Se on iso lisä muutenkin kalliiseen sairausvakuutukseen: pakollinen vakuutus maksaa vuodessa keskimäärin 3 000 frangia eli noin 2 700 euroa.

Vakuutusta ei myönnetä kaikille

Toinen pulmakohta sveitsiläisessä järjestelmässä on se, että vakuutusyhtiöiden ei ole pakko myöntää vapaaehtoisia vakuutuksia asiakkailleen. On vakuutusyhtiön harkinnassa, onko vakuutuksenhakijan suun terveydentila niin hyvä, että vakuutus kannattaa myöntää – onhan vakuutus heille liiketoimintaa. Vakuutus voi jäädä väliaikaisesti saamatta esimerkiksi paikkausta odottavan reiän vuoksi. Pysyvästi se voidaan kieltää esimerkiksi silloin, jos käyttää narskuttelun vuoksi hammaskiskoa.

Hammasvakuutuksen ottaminen osaksi pakollista sairausvakuutusta on ollut kansanäänestyksessä kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla sveitsiläiset ovat kuitenkin hylänneet aloitteen. Isoin syy vastustukseen on pelko siitä, että sairausvakuutus kallistuisi lisää.

Hammaslääkäri Philippe Mojon kertoo, että hammaslääkärit suhtautuvat vahvaan yksityiseen sektoriin kaksijakoisesti. Jos suun terveydenhoito olisi osa pakollista sairausvakuutusta, hammaslääkäreille se tarkoittaisi tasaisempia tulovirtoja ja vähemmän maksuhuolia, kun laskut maksaisi asiakkaan sijaan vakuutusyhtiö.

Myös pienituloisimmat hyötyisivät muutoksesta edullisemman terveydenhuollon muodossa.

– Toisaalta nykyinen järjestelmä kannustaa jokaista pitämään hyvää huolta suunsa terveydestä.

Ahkerasti puhdistuksessa ja tarkastuksessa

Sveitsiläiset ovatkin hyvin ahkeria hammaslääkärikävijöitä: on tavallista käydä hammaslääkärin tarkastuksessa 6-12 kuukauden välein. Kahden vuoden sisällä 90 % asukkaista käy tarkistuttamassa hampaansa.

Myös suuhygienistien palveluiden käyttö on yleistä, ja hygienistejä on paljon: 1 600 noin 8 miljoonan hengen väestössä. Esimerkiksi Unkarissa on noin 1 000 suuhygienistiä 10 miljoonaa asukasta kohden.

Sveitsissä hygienistien määrästä huolimatta jonot heidän vastaanotoilleen ovat pitkät, ja jopa peruutuspaikkaa voi joutua jonottamaan kuukausia. Hygienistien täydet kalenterit johtuvat sveitsiläisten pedantista suun hoidosta, mutta myös siitä, että heitä koulutetaan kysyntään nähden vähän.

Oma vastaanotto nostaa tuloja

Myös Unkarissa sairauskassoilla on vahva asema. Unkarilaiset maksavat pakollisia sairauskassamaksuja, ja niiden kautta korvataan myös suun terveydenhuolto. Tavallisimmat hoidot, kuten onnettomuuksien hoito, paikkaukset ja hampaiden poistot ovat ilmaisia.

Alle 18-vuotiaille, yli 62-vuotiaille ja raskaana oleville kaikki hoito on ilmaista, mutta työikäiset joutuvat yleensä maksamaan tarvikkeista.
Myös hammasproteesit, kruunut, sillat ja implantit, tulevat hintalapun kanssa, mutta silloinkin hinnat ovat noin puolet yksityisten klinikoiden hinnoista, kertoo suukirurgian professori, hammaslääkäri Katalin Nagy.

Syrjäseuduilla pulaa hammaslääkäreistä

Ilmaisuudesta huolimatta harva unkarilainen käy hammaslääkärissä säännöllisesti. Usein hoitoon hakeudutaan vasta, kun tulee ongelmia. Joillain alueilla, kuten Unkarin itä- ja koillisosissa, on myös vaikeuksia löytää hammaslääkäreitä julkisten klinikoiden palvelukseen.

– Myös infrastruktuuri monilla julkisilla klinikoilla on päivityksen tarpeessa, kertoo Nagy.

Julkiset klinikat on sijoitettu maassa niin, että kunkin alueella on sama määrä potilaita. Keskimäärin maassa yksi hammaslääkäri hoitaa 2 000 potilasta.

Suuhygienistit yliopistoon

Katalin Nagy kertoo, että Unkarissa suunterveyden merkitystä yleiselle terveydentilalle ei ymmärretä. Suunterveyden ongelmat voivat näkyä esimerkiksi ennenaikaisina synnytyksinä, sydänsairauksina ja tietysti suun alueen syöpinä.

Viime vuonna Unkarissa otettiin käyttöön tärkeä uudistus, kun suuhygienistien koulutus siirtyi yliopistojen tarjontaan.

Katalin Nagy kertoo, että paljon tekemistä on vielä kansalaisten valistamiseksi ja asenteiden muuttamiseksi niin, että suun terveydenhuoltoa alettaisiin ajatella ennaltaehkäisyn näkökulmasta ja otettaisiin huomioon suun terveys kokonaisvaltaisen terveyden osana.

Julkinen ja pakollinen

Suuressa Saksassa terveydenhuolto rakentuu sairauskassojen varaan. Lähes koko kansa, 90 % saksalaisista, kuuluu julkisten sairauskassojen piiriin, ja niiden kautta maksetaan myös suun terveydenhuolto. Maksu peritään suoraan palkasta, ja siitä noin puolet korvaa työnantaja.

Yksityisiin kassoihin kuuluvat muun muassa freelancerit ja muut itsensä työllistäjät. Jos kuukausitulot ovat yli 4 400 euroa, voi valita joko julkisen tai yksityisen kassan väliltä.

Lisäksi vakuutusyhtiöt myyvät lisävakuutuksia, joilla voi kattaa esimerkiksi suun terveydenhoidon kustannuksia, jotka eivät kuulu pakollisen vakuutuksen piiriin.

– Järjestelmä toimii hyvin, ja on tärkeää, että hammashoito kuuluu pakollisen vakuutuksen piiriin. Sen ansiosta kenelläkään ei ole aukkoja hampaistossa ja kaikki saavat tarvittaessa reiät paikattua, kertoo hammaslääkäri Ralf Hausweiler.

Mikä kuuluu vakuutukseen?

Saksassa suurin osa suun terveydenhoidosta kuuluu vakuutuksen piiriin ja on ilmaista käyttäjille. Potilaat saavat valita hammaslääkärinsä vapaasti, ja sairauskassa korvaa kulut.

Pakollinen vakuutus ei kuitenkaan aina korvaa kalleinta mahdollista hoitoa. Esimerkiksi pakollinen vakuutus korvaa puuttuvan hampaan korvaavan sillan osittain, muttei implanttia. Jos potilas haluaa implantin, korvaa vakuutus vain halvemman hoidon osuuden.

Omavastuuosuutta voi pienentää esimerkiksi käymällä vuosittain hammastarkastuksessa. Järjestelmän tavoite on kannustaa ihmisiä hoidattamaan hampaitaan aktiivisesti ja ehkäisemään näin kalliita toimenpiteitä.

Sveitsiläisten tapaan myös saksalaiset ovat tunnollisia hampaidenhoitajia, ja tarkistuksessa käydään vähintään kerran vuodessa, jopa useamminkin. Vastaanottoaikoja saa yleensä hyvin: tarvittaessa jopa samalle päivälle.

Saksa

  • 88 882 hammaslääkäriä
  • 1 163 potilasta/hammaslääkäri
  • 0,11 % BKT:stä käytetään suun
  • terveydenhuoltoon
  • 550 suuhygienistiä
  • 5,5 vuoden yliopistokoulutus
  • 2 vuotta valvottua harjoittelua


Sveitsi

  • 4 850 hammaslääkäriä
  • 1 679 potilasta/hammaslääkäri
  • 0,2 % BKT:stä suun terveydenhuoltoon
  • 1 600 suuhygienistiä
  • 5 vuoden yliopistokoulutus

2 vuotta harjoittelua valmistumisen jälkeen

Unkari

  • 5 500 hammaslääkäriä
  • 2 000 potilasta/hammaslääkäri
  • 0,08 % BKT:stä suun terveydenhuoltoon
  • 1 000 suuhygienistiä
  • 5 vuoden yliopistokoulutus. Ei pakollista harjoittelua (vuodesta 2004)