Hammaslääkäri

Tiistai 06.12.2022

Syöpäpotilaan parodontiitti lisää leuan osteonekroosin riskiä

Parodontiitti kasvattaa syöpäpotilaan leuan osteonekroosin riskiä sitä enemmän, mitä vaikeampi se on, todetaan laajassa rekisteritutkimuksessa.
Tiedetään, että erityisesti pään ja kaulan alueelle kohdistuva syöpähoito altistaa leuan osteonekroosille (ONJ). Sen sijaan siitä, vaikuttaako potilaan mahdollinen parodontiitti tai syövän tyyppi ja sijainti kehossa osteonekroosiriskiin, on tietoa niukasti tai se on ristiriitaista. Taiwanilaisessa väestöpohjaisessa, poikkileikkausasetelmassa tehdyssä rekisteritutkimuksessa pyrittiinkin määrittämään, millainen on parodontiitin vakavuusasteen ja ONJ:n ilmaantuvuuden suhde erilaisia syöpätyyppejä sairastavilla potilailla. Lisäksi arvioitiin, miten säännöllinen parodontologinen hoito vaikutti syöpäpotilaiden ONJ-riskiin.

Tutkimusaineisto koottiin Taiwanin kansalliseen sairausvakuutusrekisteriin kerättyjen tietojen pohjalta. Rekisteristä löytyy melko kattavasti esimerkiksi syöpäpotilaiden terveys-, hoito- ja vastaanottokäyntitiedot vuodesta 1997 alkaen. Aineisto muodostettiin potilaista, joilla oli rekisteröity pahanlaatuinen muutos vuosina 2000–2011. Koeryhmä koostui syöpäpotilaista, joilla oli todettu ONJ (ICD-9-koodit 730.0, 730.1, 526.89 ja 526.5). Kullekin näistä potilaista valittiin keskimäärin neljä kaltaistettua verrokkia syöpäpotilaista, joilla ei ollut todettu ONJ:tä. Verrokit olivat samaa sukupuolta ja suunnilleen saman ikäisiä, ja heidän syöpänsä oli diagnosoitu samoihin aikoihin.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 8 234 ONJ-potilaan ja 32 912 kontrollipotilaan tiedot. Tutkimuksessa tarkasteltuja muuttujia olivat pahanlaatuisen muutoksen sijainti kehossa, komorbiditeetit (kuten korkea verenpaine, diabetes ja osteoporoosi), bisfosfonaattihoito sekä mahdollinen parodontiitti ja sen vakavuus. Parodontaalistatus määriteltiin kolmiportaisella asteikolla: ei parodontiittia / lievä tai keskivaikea parodontiitti /vaikea parodontiitti. Parodontiitti määriteltiin vaikeaksi, mikäli potilaalle oli jouduttu tekemään leikkaus sen hoitamiseksi.

Monimuuttuja-analyysien perusteella huulten, suuntelon ja nielun syöpiä sairastavilla oli korkein ONJ-riski (OR 3,7–9,56; p < 0,01). Näistä potilaista 40,7 %:lle kehittyi ONJ. Kaikkein pienin ONJ-riski oli sukupuolielinten syöpää sairastavilla. ONJ:n ilmaantuvuuden ja parodontiitin vaikeusasteen välillä oli suoraviivainen yhteys. Potilaat, joilla annettiin sädehoitoa ja joilla oli vaikea parodontiitti, olivat suuremmassa ONJ-riskissä kuin ne, joilla parodontiitti oli lievä tai sitä ei ollut (OR 9,6; 95 % CI 5,34–17,1). Kun verrattiin tätä ryhmää syöpäpotilaisiin, joilla ei ollut parodontiittia ja jotka eivät olleet saaneet sädehoitoa, riski oli noin kuusinkertainen. Potilailla, jotka olivat saaneet säännöllistä parodontaalihoitoa, oli pienempi ONJ:n riski. Hyvä parodontaalihoito madalsi riskiä myös riippumatta parodontiumin terveydentilasta. Hyvä parodontaalihoito määriteltiin tässä tutkimuksessa siten, että potilaiden, joille oli tehty suun vuosittainen puhdistus ainakin kahdesti viiden vuoden sisällä ennen ONJ-diagnoosia, katsottiin saaneen hyvää hoitoa. Myös bisfosfonaatit ja diabetes lisäsivät potilaan ONJ-riskiä jonkin verran.

Tutkijat toteavatkin, että parodontiumin terveydentilalla ja syövän sijainnilla on merkitsevä vaikutus ONJ:n kehittymiseen – myös silloin, kun bisfosfonaattien käyttö on huomioitu. Hyvä suun terveydenhoito voi siten vähentää ONJ:n riskiä syöpäpotilailla. Parodontiitin vakavuusaste voisi olla ennustetekijä, jonka perusteella ONJ:n riskiä arvioidaan.

Lähde: Huang Y-F, Lin K-C, Liu S-P, Chamg C-T, Muo C-H, Chamg P-J. ym. The association between the severity of periodontitis and osteonecrosis of the jaw in patients with different cancer locations: a nationwide population‑based study. Clin Oral Investig 2022. Julkaistu verkossa 28.4.2022. doi: 10.1007/s00784-021-04175-1.

Uutisen asiantuntijatarkastajana on toiminut professori Jukka H. Meurman Helsingin yliopistosta.