Hammaslääkäri

Perjantai 30.09.2022

Tämä antoisa, stressaava työ

Hammaslääkärin työ on koronapandemian myötä käynyt yhä stressaavammaksi. On korkea aika luoda toimiva suhde stressiin ja väsymykseen. Mitä, jos stressi onkin osoitus siitä, että jotain merkityksellistä on pelissä ja väsymys todiste siitä, että hermoston vuoronvaihto toimii?

aleksi_kurth_paakuva_web.jpg

Aleksi Kurth latautuu työpäivän aikana poistumalla hetkeksi omasta työhuoneesta. – Lounastauot ja muut mikrobreikit työhuoneen ulkopuolella ovat hyvin palauttavia. Silloin tulee väkisinkin poistuttua kuormittavimmasta työtilanteesta. (Kuva: Petteri Löppönen)

Väsymyksen tunteen kuuluu saapua. Ihmisen elämä on syklistä. Lepo, innostus, ponnistelu, nälkä ja libido vuorottelevat. Syklisyyden toimiessa tärkeät signaalit erottuvat vähemmän tärkeistä. Terve ihminen tuntee olevansa vuoroin nälissään, janoissaan, haluinen, keskittynyt ja levon tarpeessa. Jos syklisyys häviää, signaalit vaimenevat. Päälle jäänyt stressi aiheuttaa ylivireystilan, jossa asioiden suuruusluokka katoaa.

– Kun näin käy, on aika vaikea tehdä päätöksiä ja valintoja, sillä kaikki tuntuu yhtä tärkeältä ja kiireelliseltä, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri Heini Ahveninen.

Aivoilla on muutama vaatimus omistajalleen. Ne pyrkivät toimimaan taloudellisesti. Väsyneen hammaslääkärin aivot toimivat toisin. Potilas ja hammashoitaja eivät luultavasti huomaa kummempaa; lääkäri on potilaalle tavalliseen tapaansa ystävällinen ja hoitaja näkee kehittämästään röntgenkuvasta, että juuritäytekin on tiivis ja onnistunut. Mutta lääkärin aivoissa ylikuumenee. Otsalohko pyörittää toiminnanohjausta kovalla tuntihinnalla. Se on tehoton sijainen, joka tuuraa pakon edessä päälaenlohkoa.

– Väsähtäneen ja stressaantuneen ihmisen aivoissa signaalit latistuvat. Ne käyvät niin vaimeiksi, etteivät ne kykene herättämään työmuistia. Siksi ajatus katkeaa, viimeistään työpäivän pinnistelyn jälkeen, Ahveninen kuvaa.

Väsyneet aivot kuulevat eri asioita

Neuropsykologian erikoispsykologi Laura Sokka väitteli aivojen burnoutista työelämässä vuonna 2017 Helsingin yliopistossa. Väitöstutkimuksessa verrattiin aivojen EEG-käyrää työuupuneilla ja terveillä verrokeilla.

– Työuupunut tekee töitä kuin ajaisi moottoritiellä autoa kolmosvaihteella. Vauhti pysyy sadassakahdessakympissä, mutta moottori ujeltaa.

Sokan väitöstutkimuksessa havaittiin työuupumuksen neljä aivovaikutusta, joiden voi olettaa tapahtuvan myös hammaslääkärin väsyessä.
Tehtävätyöskentely muuttuu uuvahtaessa. Päälaenlohkon aktiivisuus pienenee ja otsalohkon kasvaa. Se on epätaloudellista, mutta alkuvaiheessa työn jälki pysyy hyvänä tai jopa paranee. Väsähtänyt hammaslääkäri näyttää tekevän hyvää jälkeä, mutta EEG-käyrästä nähdään, että työmuistiprosessointi joutuu ottamaan vauhtia aivojen etuosasta, jo siitä aiemmin mainitusta otsalohkosta.

Aivojen tapa reagoida puheääniin muuttuu. Arkihavainto, jossa väsähtänyt kollega on herkempi kielteiselle palautteelle, näkyi aivosähkökäyrässä. Koehenkilöille soitettiin nauhalta aitoa puheääntä, kaksitavuisia epäsanoja, kuten tata, tatto ja tato. Välillä ääni lausui sanat iloisesti, hetken päästä vihaisena. Jo lievästikin työuupuneet koehenkilöt reagoivat verrokkeja nopeammin vihaisiin ääniin ja hitaammin iloisiin. Muutos näkyi aivosähkökäyrän (EEG) tapahtumasidonnaisissa jännitevasteissa.

– Muutos oli välitön, se tapahtui salamannopeasti ilman tietoista käsittelyä, Sokka kuvailee.

Kolmanneksi Sokan tutkimuksessa nähtiin, ettei työuupunut pysty reagoimaan normaalilla tavalla yllättäviin, mahdollisesti tärkeisiin ääniin tehtävätyöskentelyn aikana. Neljäs löydös vahvisti arkihavaintoa: vakavasti työuupuneet koehenkilöt tekivät herkemmin virheitä.

Korjaa viimeistään kolmantena päivänä

Sekä Ahveninen että Sokka kuuntelivat tätä juttua tehdessä kuvauksia hammaslääkärin työpäivän tyypillisistä stressitekijöistä, erityisesti päivystyksestä ja pelkopotilaiden hoidosta. Heidän mukaansa tiede kykenee jo selittämään, miksi siistikin sisätyö voi olla niin väsyttävää, vaikka on kaukana fyysisesti väsyttävästä halonhakkuusta.

– Pelkäävän potilaan hoidossa hammaslääkäri käyttää jatkuvasti aktiivisia peilisolujaan. Teidän on oltava kahdessa roolissa yhtä aikaa. Pitää aikaansaada rauhallinen ilmapiiri, mutta oltava kuitenkin jatkuvasti skarppina reagoimaan, sanoo Heini Ahveninen.

– Päivystyksen rankkuutta taas selittää työn kova tahti. Aivoille tulee liikaa ad hoc -tyyppisiä asioita, eli tilanteita, joihin ei ole valmiiksi räätälöityjä ratkaisuja. Punnitsette koko ajan, mitä tehdään nyt, mitä tehdään seuraavaksi. Päivystystyö ja pelkäävän potilaan hoito on eksekutiivista, se on aivoille raskainta.

Aivoissa, Ahveninen kertoo, on kolme hermostollista pääverkkoa, joiden rytmisyys on tärkeää. Eksekutiivinen verkko on tietoinen ja tavoitteellinen. Se ylläpitää ongelmanratkaisua, huomion kiinnittymistä ja vaatii työmuistia. Toinen verkko on merkityksenantoverkko, salience network. Se luo mielikuvia eri käsitteistä. Kun ajanvarauskirjalla lukee huutomerkillä ”tapaturma”, merkityksenantoverkko voi luoda eri ihmisille hyvin erilaisia mielikuvia seuraavasta potilaasta. Jännitystä, ahdistusta, pelkoa tai innostusta.

Kolmas pääverkko on lepohermoverkko, DMN, default mode network. Se toimii haaveillessa ja muistellessa. Merkityksenantoverkko toimii vaa’ankielenä ja jakaa lepovuoroja eksekutiiviselle ja lepohermoverkolle. Lepovuorossa oleva verkko elpyy toisen verkon tehdessä töitä. Verkkojen vuorottelu on välttämätöntä.

– Ylivirittynyt tila alkaa kahdessa päivässä, stressin kroonistuminen kahdessa kuukaudessa. Krooninen stressi on hermostollinen ja hormonaalinen tila, josta palautumiseen menee sen kehittymiseen kulunut aika kerrottuna kolmella tai neljällä, sanoo Ahveninen.

Eksekutiivisen verkon toimintakunnon voi varmistaa pitämällä potilasvaihdoissa kahden minuutin tauon. Kaksi minuuttia riittää terveille aivoille, mutta olisi itsepetosta käyttää aika kirjaamiseen. Parin minuutin breikin aikana juodaan vettä, kävellään käytävällä tai katsellaan ikkunasta ulos.

Ovenkarmiin nojaaminen kunniaan

Laura Sokan väitöksestä on kulunut viisi vuotta. Jos hän kirjoittaisi väitöskirjansa nyt, haluaisi hän lisätä tutkimukseen yhden kysymyksen lisää.

– Kysyisin koehenkilöiltä, miten he stressin kokemiseen suhtautuvat.

Sokka on vaikuttunut yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa stressi lisäsi ennenaikaisen kuoleman riskiä 43 prosentilla, mutta vain, jos ihminen ajatteli stressin olevan terveydelle haitallista. Sen sijaan heillä, joilla oli yhtä lailla paljon stressiä mutta jotka eivät kokeneet sen olevan haitallista, oli kaikkein pienin todennäköisyys ennenaikaiseen kuolemaan – jopa pienempi kuin ihmisillä, joilla stressiä oli vain vähän.

Kun hammaslääkäri suhtautuu stressiin kuin siltä tulisi suojautua ja josta tulisi äkkiä päästä irti, aivojen tapa käsittää asia on reaktiivinen. Silloin yleistyvät stressin keholliset ilmentymät. Sydämen tykyttely, päänsäryt, vatsavaivat ja unettomuus. Reaktiivisesta käsityksestä on mahdollista päästä eroon. Se tapahtuu nimeämällä stressaava tunne tai tilanne ääneen, ja varsinkin niin, että työyhteisössä joku kuulee.

– On niin tärkeää, että työkaverit auttavat nollaamaan potilaan herättämät hankalatkin tunteet. Kannattaa käydä kollegan ovensuussa mahdollisimman pian. Mielellään heti potilaan lähdettyä, viimeistään päivän lopussa. Huokaista ääneen – olipa muuten vaikea saada puutumaan, nyt oli kyllä melkoista.

– Kun otat stressin käyttöösi, annat itsellesi mahdollisuuden nähdä stressin kokemuksena, joka auttaa tavoittelemaan itsellesi tärkeitä päämääriä ja tarkastelemaan omia arvojasi. Saat stressistä kokemuksen, josta voit oppia ja kasvaa, Laura Sokka vakuuttaa.