Hammaslääkäri

Lauantai 08.08.2020

Teetä laboratoriotutkimuksia harkiten

Laboratoriotutkimus on väline, jota ei koskaan käytetä rutiininomaisesti, vaan jonka avulla etsitään vastausta johonkin tiettyyn kliiniseen kysymykseen, painotti HLT, LL Johanna Uittamo Hammaslääkäripäivillä.

Koska suuri osa iäkkäistä potilaista on monisairaita ja monilääkittyjä, hammaslääkäri saattaa miettiä, pitäisikö kaikilta heikkokuntoisemmilta potilailta otattaa perusverenkuva ennen toimenpiteiden tekemistä.

– Vastaus on ei, Uittamo toteaa.

– Ensinnäkin laboratoriotutkimukset ovat vain osa sitä kartoitusta, joka johtaa hammaslääketieteellisen hoitopäätöksen tekemiseen. Pelkästään laboratoriotulosten perusteella ei voi tehdä hoitopäätöksiä.

Pitää myös muistaa, että perusverenkuvalle määritellyt viitearvot kattavat vain noin 90 % väestöstä. Hyvin monelta siis löytyy niistä jotakin ”epänormaalia”.

Millaisilla potilailla laboratoriotutkimuksia sitten pitää harkita?

Ensinnäkin ovat potilaat, joilla on yleistyneen hammasperäisen infektion oireita, kuten turvotusta ja kuumeilua.

– Tutki aina potilas kokonaisuutena: onko hänellä sepsikseen viittaavia oireita, kuten puuskutusta tai alentunut tajunnantaso?

Tunteeko hän itsensä sairaaksi?

Tällaisesta potilaasta kannattaa otattaa pika-CRP, jollainen on tarjolla useimmissa hammaslääkäripäivystyksissä. CRP-arvo ja perusverenkuvan leukosyyttiarvo kertovat, onko tulehdus alkanut jo levitä suusta muualle kehoon.

– Tulehduksen leviämistä pystyy kuitenkin arvioimaan myös kuumemittarilla.

Infektio-oireisten potilaiden lisäksi hammaslääkäri kohtaa paljon infektioherkkiä potilaita. Tällaisia ovat monet syöpäpotilaat, diabeetikot ja mm. maksa- ja munuaissairauksista kärsivät. Syöpäpotilas, jolla on aktiivinen hoito käynnissä, on usein immunosupprimoitu ja siten hyvin infektioherkkä. Olennaista on myös syövän hoitomuoto – onko se onkologinen vai kirurginen.

Syöpä itsessään ei vielä tarkoita, että potilas tarvitsee erikoissairaanhoitoa.

Diabeetikoilta on syytä selvittää sokeriarvo eli se, onko sairaus hyvässä hoitotasapainossa vai ei. Tämä voidaan tarvittaessa varmentaa ottamalla potilaalta pitkäaikaissokeri eli HbA1c.

– Lisäksi on tärkeää kysyä mahdollisista elinkomplikaatiosta: onko potilaalla ollut retinopatiaa, neuropatiaa tai munuaisten vajaatoimintaa.

Infektioherkkien potilaiden hoidossa erinomainen apu on hammasperäisiä äkillisiä infektioita ja mikrobilääkkeitä koskeva Käypä hoito -suositus.

Laboratoriotutkimuksia saatetaan tarvita myös, jos potilas on vuotoherkkä. Tavallisimpia vuotoherkkyyttä aiheuttavia tekijöitä ovat Marevanin käyttö ja runsas alkoholinkäyttö. Lisäksi muun muassa jotkut lääkitykset ja veritaudit voivat aiheuttaa vuotoherkkyyttä.
Marevan-potilaalta tulee ottaa INR-arvo ennen verekkäitä toimenpiteitä. Alkoholin ongelmakäyttäjillä taas voi olla maksan vajaatoiminta, joka ilmenee maksan yleistoimintaa kuvaavasta ALAT-arvosta. Myös toistuvasti korkea GT-arvo viittaa alkoholin ongelmakäyttöön.

– Jos epäilet potilaan toimenpidekelpoisuutta, kannattaa antaa lääkärin arvioida tilanne.

Uittamo itse otattaisi potilaasta laboratoriotutkimuksen myös silloin, kun potilaassa tai hänen suussaan on jotakin epäilyttävää, joka ehkä vaatisi lähetettä eteenpäin. Epäilyttävät suumuutokset voivat kertoa monesta yleissairaudesta, kuten keliakiasta, IBD:stä, syövästä tai anemiasta.

Joskus potilas tulee hammaslääkärin vastaanotolle mukanaan paperi, jossa on laboratoriotuloksia.

– Ennen kuin alat katsoa tuloksia, tarkista, milloin kokeet on otettu. Mieti myös, mitä olet aikeissa tehdä potilaalle.
Perusverenkuvan ja muiden yleisimpien laboratoriotutkimusten tulkinnassa auttaa Terveysportti.

– Viitearvoista poikkeavat arvot on merkitty tuloksissa tähdillä. Pidä mielessä, että viitearvot ovat erilaiset miehille ja naisille sekä eri-ikäisille.

Lähde: HLT, LL Johanna Uittamon luento Mihin hammaslääkäri tarvitsee laboratoriotutkimuksia? Hammaslääkäripäivillä 7.1.2019.