Hammaslääkäri

Tiistai 12.11.2019

Työhyvinvointikolikolla on kaksi kääntöpuolta

Hammaslääkärien tuoreen työhyvinvointitutkimuksen tulokset ihastuttavat ja vihastuttavat. Hammaslääkärien kokema työn imu on pysynyt vahvana, mutta kuormittuneisuus ylittää pian sietorajan.

Hammaslääkärit ovat entistäkin kuormittuneempia, kun tuloksia verrataan edelliseen vuoden 2014 työhyvinvointitutkimukseen.

Tutkimukseen vastanneista lähes joka neljäs (23 %) koki paljon kuormittavaa stressiä, mikä on huomattavasti enemmän kuin Työterveyslaitoksen vertailuaineistossa muista ammateista (8 %). Liki puolet hammaslääkäreistä (46 %) raportoi kokevansa työuupumusoireita, vakavia työuupumusoireita raportoi 3 % vastanneista. Työuupumusoireita kokevien osuus on kasvanut 6 prosenttiyksikköä vuodesta 2014.

Jonkin verran tai paljon stressiä kokevia oli enemmän julkisella (63 %) kuin yksityisellä sektorilla (50 %). Myös työuupumuksessa erot sektorien välillä ovat huomattavat. Julkisella sektorilla lievästä tai vakavista työuupumusoireista raportoi 56 % ja yksityisellä 30 % vastaajista.

Synkistelyä voi jatkaa tarkastelemalla masennusoireita. Niitä raportoi 28 % vastaajista, mikä on 2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2014. Lieviä masennusoireita koki 15 %, keskivaikeita 12 % ja vaikeita 2 % vastanneista. Myös masennusoireita kokevien osuus on selkeästi suurempi julkisella (32 %) kuin yksityisellä (22 %) sektorilla.

Ylikuormituksen oletetut seuraamustekijät ovat myös lisääntyneet: sairauslomapäiviä viimeisen vuoden aikana oli tutkituilla keskimäärin kaksi enemmän kuin vuonna 2014, työskentely sairaana on tavallisempaa sekä aikomukset irtisanoutua ja jäädä varhaiseläkkeelle yleistyneet.

Samalla kun stressi sekä työuupumus- ja masennusoireilu ovat kasvaneet, vastaajien kokemus omasta terveydestä ja työkyvystä ei ole samoissa määrin heikentynyt.

– Kohonneet stressi sekä työuupumus- ja masennusoireilu ovat kuitenkin vaarassa heikentää terveyttä ja työkykyä ajan kuluessa, toteaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.

Hakanen on johtanut Hammaslääkärien työhyvinvointi Suomessa -tutkimussarjaa sen alusta saakka. Työterveyslaitos on Hammaslääkäriliiton aloitteesta seurannut hammaslääkärien työhyvinvointia vuodesta 2003, ja tämän vuoden tutkimus oli jo sarjassa viides.
– Pitkittäisseuranta mahdollistaa paitsi ammattikunnan työolojen ja työhyvinvoinnin nykytilan selvittämisen myös niiden kehittymisen ja niihin vaikuttavien mekanismien tutkimisen, toteaa Hakanen ja korostaa tutkimussarjan olevan kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

Voimavarat vielä voitolla

Jos kolikon klaavapuoli näyttääkin synkkiä lukuja, on kruunapuolen kuva valoisa.

– Hammaslääkärien työssä on edelleen selkeästi enemmän hyvinvointia tukevia voimavaroja kuin pahoinvointia tuottavia vaatimuksia. Tämä pätee niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, kertoo tutkimuksen tuloksia Hammaslääkäriliiton Paikallistoiminnan neuvottelupäivillä esitellyt tutkija Janne Kaltiainen.

Työn imu, eli työssä koettu myönteinen tunne- ja motivaatiotila, jota luonnehtivat tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemukset työssä ja joka kumpuaa sisäisestä motivaatiosta ja työn mielekkyydestä, on hammaslääkäreillä vahvaa. 73 %:lla vastaajista työn imun taso on vähintään melko korkea, eli työn imua koetaan vähintään muutamia kertoja viikossa.

Hammaslääkäreillä työn imu on Kaltiaisen mukaan vahvaa myös verrattuna Työterveyslaitoksen vertailutietoon muista ammateista.

Lähes kaikki vastaajat kokivat myös omaavansa hyvän tai keskimääräisen työkyvyn ja terveydentilan. Yksityisellä sektorilla molemmat ovat vielä hieman paremmat kuin julkisella.

Keskeisimpiä hammaslääkärien työn voimavaroja ovat työn itsenäisyys, työn arvostus, reilu kohtelu ja ystävällisyys työpaikalla, työn tulokset sekä sitoutuminen työhön.

Suurimmat kuormitustekijät liittyvät työn määrään (vaatimukset työn tekemisestä ja työmäärästä) ja laatuun (virheiden tekemisen riski, vastuu, taitoedellytykset) sekä toimimattomiin tietojärjestelmiin.

Julkisen sektorin vastaajat raportoivat työssään selkeästi enemmän vaatimustekijöitä kuin yksityisen sektorin vastaajat. Voimavarojen osalta ero sektorien välillä ei ole yhtä merkittävä.

– Kaikki tutkitut voimavaroja kuvaavat tekijät ilmenivät vahvempina kuin työn vaatimustekijät, Kaltiainen summaa tutkimuksen esiin nostamaa hyvää.

Muutos hyvässä ja pahassa

Työhyvinvointitutkimukseen vastanneista 40 % oli kokenut muutoksia omassa työssään (rutiineissa, prosesseissa, tekemisen tavoissa), julkisella sektorilla useampi (45 %) kuin yksityisellä (32 %). Vastaajista 41 % koki muutosten heikentäneen työn tehokkuutta, lisänneen ongelmia tai häirinneen toimintatapoja, ja miltei joka toinen (49 %) koki muutosten kasvattaneen työn määrää sekä vaatimuksia ja painetta työssä.

Suurimmat muutokset vuodesta 2014 näkyvät heikompana koetussa esimiehen tuessa ja erityisesti yksityissektorilla vähempänä työn itsenäisyytenä. Onko siis hammaslääkärin työn kruununjalokivi kliininen autonomia rapistumassa?

– Tutkimuksessa työn itsenäisyydellä tarkoitetaan juuri vaikutusmahdollisuuksia työssä ja kliinistä autonomiaa. Niitä mitattiin väittämillä kuten ”Voin tehdä paljon itsenäisiä päätöksiä työssäni” ja ”Minulla on paljon sananvaltaa omiin töihini”, selittää Kaltiainen.

– Pienoista heikkenemistä erityisesti yksityissektorilla voi tässä havaita, mutta keskiarvo on edelleen verrattain korkea eli yksityisellä sektorilla 4,53 ja julkisella 3,89, kun mittarin skaala on yhdestä viiteen.

Jonkin verran ilmiötä voivat selittää erilaiset uudet toimintamallit, joita Hammaslääkäriliiton paikallisosastojen hallituksille tehdyn kyselyn mukaan oli useimpien alueiden terveyskeskuksissa tehty tai kokeiluvaiheessa sekä yksityisen sektorin voimakas ketjuuntuminen, mitkä voivat lisätä hammaslääkärien kokemusta autonomian kaventumisesta.

Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla yhä harvempi koki pääsevänsä riittävissä määrin mukaan muutosten suunnitteluun. Mahdolliset tulevat muutokset koettiin omalta kannalta yhtälailla uhkana (28 % vastaajista) kuin myönteisenä mahdollisuutena (31 % vastaajista).

– Vain harva ajattelee, että ei sopeutuisi tuleviin muutoksiin, ja suurempi osa odottaa muutosten tuottavan itselle hyötyä ja motivoivan panostamaan työhön, Kaltiainen toteaa.

Kokemusta muutosten mielekkyydestä murentanee ainakin se, että vain joka neljäs uskoi tulevien muutosten hyödyllisyyteen potilaiden kannalta.

Suuntaus ei voi loputtomiin jatkua

– Stressin ja työuupumusoireiden lisääntyminen entisestään on enemmän kuin huolestuttavaa. Tilanteeseen on pakko saada korjaus. Työterveyslaitoksen vertailuaineistojenkin valossa hammaslääkärit ovat poikkeuksellisen kuormittuneita, toteaa Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Anja Eerola.

– Tämän asian äärelle pitää työpaikoilla pysähtyä. Esimiehillä on iso vastuu, mutta osaan oireista voi vaikuttaa myös itse.
Erityisen huolestuttavaa tulevaisuutta ajatellen on tutkimuksen nuorimman hammaslääkäriryhmän, alle 36-vuotiaiden, kuormittuneisuus. Hammaslääkärikunnan ikäjakauma on muuttumassa: samaan aikaan, kun väestö vanhenee ja suunhoidon tarve kasvaa, hammaslääkärien ammattikunta nuortuu. Siksi nuorten hammaslääkärien työssä jaksamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota.

Kenenkään työhyvinvoinnin ei ole varaa antaa enää heikentyä, vaan tilanteeseen pitää puuttua eri tavoilla ja eri tasoilla. Suun terveydenhuoltoon tarvitaan paitsi lisää resursseja, myös muuta työelämän kehittämistä lähtien hyvästä johtamisesta.

– Hallitusohjelmassa on tärkeä kirjaus suun terveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja laadun parantamisesta, kertoo työhyvinvointitutkimuksen tuloksiin huolestuneena tutustunut lääkintöneuvos Merja Auero STM:stä.

– Tämä tarkoittaa resursointia kohtuuajassa hoitoon pääsyyn ja hoitojaksojen valmiiksi saamiseen kohtuuajassa. Mahdollisuus tehdä työnsä hyvin lisää työnimua ja tukee työhyvinvointia.

Työuupumukseen liittyy pitkittynyt kokemus työlle annettujen panostusten ja siitä saatujen vastineiden epätasapainosta. Siksi työn liialliseen kuormitukseen pitää puuttua, mutta ei pidä keskittyä vain kuormitusta aiheuttavien vaatimusten vähentämiseen.

– On tarpeen panostaa myös työn voimavarojen tunnistamiseen ja vahvistamiseen, Hakanen painottaa.

Yksi ongelma liittyy työuupumuksen varhaiseen tunnistamiseen.

– Lukuisista työhyvinvointitutkimuksista huolimatta meillä ei ole kliinisesti määriteltyjä ja ajantasaisia työuupumuksen raja-arvoja, jotka auttaisivat riittävän ajoissa tunnistamaan työuupumuksen hälytysmerkit, Hakanen toteaa.

Tähän on tulossa apua, sillä Hakanen ja Kaltiainen ovat mukana Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa, jonka tarkoitus on tuottaa työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käyttöön raja-arvot työuupumuksen hälytysmerkeistä ja vakavasta työuupumuksesta.

Jotta asioihin voidaan puuttua, pitää tietenkin olla tietoa. Eerola kertoo Hammaslääkäriliiton tekevän hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksen tuloksia tunnetuiksi ja hyödyntävän niitä monin tavoin työmarkkinaedunvalvonnassa ja muussa vaikuttamistyössään.

– Tutkimus antaa vankan tietopohjan esimerkiksi resurssitarpeiden perusteluun. Olemme ottaneet työhyvinvointiin liittyvän problematiikan esiin myös Lääkärisopimusta koskevissa neuvotteluissa.

Edustava ja yleistettävissä oleva tutkimusaineisto

Yli puolet Hammaslääkäriliiton jäsenistä vastasi vuoden 2019 kyselyyn. Aineistoa voidaan pitää riittävän edustavana sukupuolen, työskentelysektorin, iän ja äidinkielen mukaan ja siitä voidaan tehdä kaikkiin suomalaisiin hammaslääkäreihin yleistettävissä olevia johtopäätöksiä.

  • Paperinen kysely postitettiin Hammaslääkäriliiton jäsenille (4 394 henkilöä), vastausaika oli 10.1.–4.3.2019.
  • Vastauksia tuli 2 318 osallistujalta, vastausprosentti: 53 %
  • Julkiselta sektorilta 63 % (n = 1 352), yksityiseltä 37 % (n = 803)
  • Suurimmat ikäryhmät: 56–65 v. (43 %), 46–55 v. (23 %) ja 26–35 v. (18 %)
  • Naisia 74 %, miehiä 26 %, 6 vastaajaa valitsi 'en halua määritellä, kertoa'
  • Keskiarvo 'vuodet hammaslääkärin työssä': 23 v.
  • Kokopäivätyössä 73 %, osa-aikatyössä 15 %, osa-aikaeläkkeellä 2,1 %, eläkkeellä iän perusteella 2,2 %
  • Esimiehiä (alaisia useampi kuin yksi): 19 %
  • Ruotsinkielisiä 4 %