Hammaslääkäri

Keskiviikko 20.11.2019

Työmarkkinatutkimus luotaa tulevaisuuteen

Mitkä uudet teknologiat ja työmenetelmät ovat yleistymässä hammaslääkärien käytössä ja miten laajasti niitä potilastyössä hyödynnetään? Liiton työmarkkinatutkimuksen uusi teknologiaseuranta mittaa teknologioiden käyttöönottoa suun terveydenhuollossa.

istock-tulevaisuus_pohdinta.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Vuoden 2019 Työmarkkinatutkimuksessa teknologioiden ja työmenetelmien käytöstä kysyttiin ensimmäistä kertaa. Tutkimukseen on valittu yhteensä 12 uutta tai uudehkoa teknologiaa, tekniikkaa tai työmenetelmää suuskannerista bioaktiivisiin materiaaleihin, 3D-suunnitteluohjelmistoihin ja robotiikkaan.

– Uusiin teknologioihin liittyy paljon hypetystä, ja keskustelu teknologisesta murroksesta on usein ylimalkaista. Liiton intresseissä on ennakoida kehitystä ja tuoda keskusteluun käytännön työtä tekevän hammaslääkärin näkökulmaa. Liitolle on tärkeää ennakoida myös sitä, miten teknologinen kehitys heijastuu työvoimatarpeeseen eli siihen, kuinka paljon hammaslääkäreitä on järkevä kouluttaa, sanoo Hammaslääkäriliiton työmarkkinatutkimuksesta vastaava erikoistutkija Jaakko Koivumäki.

Yhtä tärkeää on hänen mukaansa lisätä hammaslääkärien tietoa siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja millaiset megatrendit tulevaisuutta muokkaavat.

Miten teknologiat ja työmenetelmät leviävät

Teknologioiden ja työmenetelmien leviämistä eli diffuusiota kartoitetaan tutkimuksessa viisiportaisella asteikolla.

– Asteikon toinen ääripää on tilanne, jossa hammaslääkäri ei käytä kysyttyä teknologiaa työssään, eikä sitä käytä kukaan mukaan työpaikalla – toisessa ääripäässä hammaslääkäri hyödyntää teknologiaa säännöllisesti, Koivumäki tiivistää.

Suuskannerit, CAD/CAM-tekniikka, 3D-suunnitteluohjemistot ja bioaktiiviset materiaalit olivat vuoden 2019 tutkimuksessa laajimmalle levinneitä teknologioita – tosin valtaosa hammaslääkäreistä ei hyödyntänyt työssään niitäkään.

– Esimerkiksi suuskanneria hyödynsi jatkuvasti tai satunnaisesti noin 20 prosenttia hammaslääkäreistä, ja noin seitsemän prosenttia oli kokeillut sitä joskus. Tähän voi lisätä vielä toiset 20 prosenttia, jotka eivät ole itse kokeilleet laitetta, mutta työpaikalla joku kollega jo käytti sitä. Tällä tavoinhan uudet teknologiat usein leviävät, kertoo Koivumäki.

Vähiten kokemusta vastaajilla oli vielä kehityksen alkuvaiheessa olevista teknologisista sovelluksista, kuten robotiikasta, genomidatasta tai tekoälyalgoritmien käyttämisestä hoitopäätösten tukena.

Hammaslääkäreitä pyydettiin myös vinkkaamaan teknologioita ja työmenetelmiä, jotka saattavat tulevaisuudessa mullistaa työtä.

– Mainintoja saivat erityisesti bioteknologiaan liittyvät innovaatiot, kuten kantasoluista tuotetut biomateriaalit, sylkidiagnostiikka ja suun mikrobiston muokkaaminen.

Yksityisvastaanotot ja miehet aktiivisimpia hyödyntäjiä

Uusien teknologioiden käytössä on eroja niin hammaslääkärin työpaikan, sukupuolen kuin iän mukaan.

– Sukupuolten väliltä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja kaikista teknologioista paitsi niistä, jotka ovat vielä kehityksen alkuvaiheessa. Miehet hyödynsivät kaikkia muita teknologioita työssään enemmän kuin naiset. Sukupuoli itsessään ei kuitenkaan näytä eroa selittävän. Uusien teknologioiden käyttö on yleisempää yksityisellä sektorilla kuin terveyskeskuksissa, joissa työskentelee suhteellisesti enemmän naisia, Koivumäki tulkitsee tuloksia.

Terveyskeskusten sisällä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä.

– Yleisimmin uusia teknologioita hyödynnettiin sairaaloissa ja yliopistoissa. Ne edustavat kuitenkin vain noin viittä prosenttia hammaslääkärien päätoimista työmarkkinatutkimuksen aineistossa.

Eroja löytyi myös ikäryhmien välillä kolmen teknologian kohdalla.

– Älypuhelimeen ladattavat sovellukset eli applikaatiot potilasvuorovaikutuksessa olivat ehkä hieman yllättäen vähimmässä käytössä alle 35-vuotiaiden ryhmässä. Työpaikkatasolla appeja hyödynsivät eniten itsenäiset ammatinharjoittajat.

Suuskannereita ja bioaktiivisia materiaaleja käyttivät vähiten yli 50-vuotiaat. Alle 35-vuotiaiden ja 35–50-vuotiaiden ikäryhmissä niitä hyödynnettiin lähes yhtä paljon. Tärkein selittävä tekijä on näissäkin eroissa Koivumäen mukaan työpaikka.

Teknologiaseurannan mittaria kehitetään

Teknologinen muutos on merkittävä vaikuttaja sekä terveydenhuollossa että koko yhteiskunnassa. Työ- ja hoitomenetelmien kehitys ja uudet teknologiat heijastuvat myös suun terveydenhuoltoon.

Osa teknologioista saattaa Koivumäen mukaan aiheuttaa todellisen murroksen hammaslääkärin työhön, osa vain muuttaa jotain osa-aluetta perustyön logiikan säilyessä samanlaisena.

– Jotkut teknologiat varmasti myös hiipuvat tai sulautuvat osaksi jotakin uutta. Lisäksi tämän päivän suuskanneri verrattuna suuskanneriin vuonna 2029 voi olla kuin vertaisi nykyistä älypuhelinta niihin kännykkämalleihin, joiden ainoa lisäominaisuus oli 160 merkin tekstiviesti.

Laitteet kehittyvät hoitosovelluksia nopeammin

Teknologiaseurannan tulokset eivät yllätä Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen johtajaa, professori Pekka Vallittua.

– Hammaslääkärikunta on varsin konservatiivista, eikä kerran opittuja menetelmiä hevin vaihdeta uusiin. Tämä johtunee kahdesta asiasta: ei ole aikaa ja kiinnostusta opetella uusia menetelmiä, ja toisaalta esiintyy epäluuloa uusien menetelmien paremmuudesta vanhoihin nähden. Uudet menetelmät ja tekniikat tulevat käyttöön uusien hammaslääkärisukupolvien myötä.

Vallittu ennakoi hammaslääketieteen teknologisen kehityksen etenevän business-vetoisesti. Hänen mukaansa laitteiden kehittely on tällä hetkellä nopeampaa kuin järkevien käyttösovellusten löytäminen. Esimerkiksi 3D-tulostuslaitteita kehitetään joka puolella maailmaa, mutta tulostettavia materiaaleja on vasta vähän ja niiden realistiset uudet käyttökohteet ovat marginaaliset.

– Markkinavoimat saavat kyllä laitteita myydyksi, mutta hammashoidon ominaispiirre – yksittäisen potilaan hyvä hoitaminen yksilöllisessä hoitotilanteessa –
hyötyy harvoin menetelmistä ja tekniikoista, jotka on kehitetty massatuotantolaitteiksi.

Kehitystä tapahtuu hänen mukaansa erityisesti bioaktiivisten materiaalien rintamalla.

– Esimerkiksi kudokseen aktiivisella mineralisaatiolla kiinnittyvät materiaalit tulevat korvaamaan muovikiinnitteisiä materiaaleja. Robottiavusteinen operatiivinen hoito voi pidemmällä aikajänteellä kehittyä merkittäväksi työn laatua ja nopeuttakin lisääväksi menetelmäksi.

Entä onko uusilla teknologioilla potentiaalia parantaa myös heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien suunterveyttä ja kaventaa terveyseroja?

Vallitun mukaan on vaikea nähdä kalliisiin high-tech-laitteisiin perustuvan hammashoidon hyödyttävän tavallista kansalaista, joka elää taloudellisesti hyvin tiukkaa elämää.

– Laitteiden kustannukset on saatava voiton kanssa takaisin. Toisaalta laitteiden tuotantomäärien nostaminen laskee niiden hintoja ja lisää saatavuutta myös julkisessa suun terveydenhuollossa. Mikään laite tai materiaali ei kuitenkaan korvaa huolellista diagnostiikkaa, preventiota ja hoitoa. Hammaslääkärin työ on hoidon kallein osa, eikä sitä saa laitteilla helposti alennettua, Vallittu pohtii.

Tavoitteena parempi hoidon saatavuus

– Teknologioiden käyttö tulee vähitellen lisääntymään, ja se on hyvä asia. Uudet digitaaliset ratkaisut parantavat potilasturvallisuutta ja lisäävät tarkkuutta ja ennakoitavuutta toimenpiteissä, kommentoi Eksoten suun terveydenhuollon ylihammaslääkäri Maarit Natunen.

Vähitellen henkilöstön ydinosaamista vapautuu hänen mukaansa vaativiin toimenpiteisiin, joista myös potilaat ovat tietoisia ja joita he haluavat hoitoratkaisuiksi.

– Aluksi teknologioiden käytön yleistyminen on verraten hidasta, koska haasteena ovat käytettävyys- ja tietoturvaongelmat sekä ohjelmistojen ja laitteiden yhteensopimattomuudet. Koska tieto teknologioista on tällä hetkellä pirstaleista ja useiden toimijoiden tuottamaa, on tärkeää, että seuraamme uusien teknologioiden ja työmenetelmien yleistymistä hammaslääkärin työssä.

Natusen mukaan tuloksissa yllätti eniten se, että älypuhelimeen ladattavat applikaatiot potilasvuorovaikutuksessa olivat vähiten käytössä alle 35-vuotiaiden ryhmässä.

– Selittäviä tekijöitä voivat olla työpaikka ja se, ettei nuorten hammaslääkärien tietoja hyödynnetä työpaikoilla riittävästi.
Uusien teknologioiden tarjoamaa potentiaalia terveyserojen kaventamiseen ei hänen mukaansa saada hyödynnettyä, ennen kuin teknologian kustannukset laskevat.

– Tehokkaampien teknologioiden tulee laskea kustannuksia, jolloin hoidon saatavuus väestötasolla paranee. Riskipotilaiden seulonta tekoälyn avulla ja erilaiset omahoidosta palkitsevat applikaatiot voivat olla merkityksellisiä suunterveyden edistäjiä.

Tarvitaan myös ajattelutavan muutosta

Uuden teknologian tulee sujuvoittaa työtä, jotta ammattilaisilla olisi motivaatiota sen käyttöönottoon, korostaa vastavalmistunut hammaslääkäri Leo Heinonen.

– Kyse on myös totuttujen ajattelutapojen muutoksesta, ei pelkistä uusista laitteista tai ohjelmistoista. Esimerkiksi verkossa olevat Kannan potilastiedot eivät enää ole vain hammaslääkärin omaa dokumentaatiota, vaan samalla viestintää hammaslääkärin ja potilaan välillä. Uudessa kaksisuuntaisessa toimintamallissa on vielä totuttelua ammattilaistenkin keskuudessa, Heinonen pohtii.

Miltä tulevaisuus näyttää nuoren hammaslääkärin silmin?

– Eritasoisia muutoksia hammaslääkärin työssä tulee varmasti tapahtumaan aika paljon ja osa suhteellisen nopeasti. Mikään yksittäinen teknologia ei muutosta aiheuta, vaan kehitystä tulee tapahtumaan työn eri osa-alueilla sekä vauhdikkaammin että vaivihkaa. Osa muutoksesta aiheutuu siitä, että vanhat menetelmät päivittyvät osittain hyvinkin nopeasti. Esimerkiksi materiaalien kehitys on jo nyt ollut varsin nopeatempoista.

Vastaanoton tietojärjestelmät ja datan hallinta tulevat hänen mukaansa olemaan yksi nopeasti kehittyvä alue.

– Todennäköisesti myös suuskannerit ja CAD/CAM yleistyvät suhteellisen nopeasti kaikilla sektoreilla. Jos uusien teknologioiden kustannukset laskevat, yhä useammalle potilaalle voidaan toivottavasti tarjota entistä laadukkaampia hoitoja.

Potilasvuorovaikutukseen ja omahoidon valmennukseen voitaisiin Heinosen mukaan myös kehittää uudenlaisia työkaluja, joissa hyödynnetään digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, terveyttä edistävien asioiden havainnollistamiseen ja potilaan motivaation tukemiseen.

Opinnot antavat valmiudet analysoida tutkittua tietoa kriittisesti, mikä tarjoaa nuoren hammaslääkärin mielestä hyvän pohjan myös uusien teknologioiden ja työmenetelmien arviointiin.

– Koulutus ja täydennyskoulutus ovat kaikessa muutoksessa avainasemassa. On hyvä muistaa, että nuoret eivät ole diginatiiveja terveydenhuollon teknologioissa, vaan tarvitsevat yhtä lailla koulutusta ja tukea käyttöönottoon.

Yliopistoilla voisi hänen mukaansa olla myös nykyistä aktiivisempi rooli hammaslääketieteen teknologioiden tutkimisessa, kehittämisessä ja testaamisessa.

– Hammaslääkärien on tärkeä olla aktiivisesti mukana alan kehityksessä, jotta mukaan saadaan hammaslääketieteen ja kliinikon näkökulma ja sovelluksista mahdollisimman käyttäjäystävällisiä.

Työmarkkinatutkimuksen pilviä ja valonpilkahduksia

Terveyskeskuksissa työskentelevien hammaslääkärien näkemykset hoitojärjestelyjen toimivuudesta ovat entisestään synkistyneet. Enää 40 % vastanneista katsoi, että terveyskeskuksen hoitojärjestelyt mahdollistavat tällä hetkellä potilaiden hyvän hoidon (43 % vuonna 2018) ja joka toinen, että potilaan tarvitseman kokonaishoidon sijaan joudutaan usein tyytymään osittaisiin hoitoratkaisuihin (48 % vuonna 2018). Vain 19 % piti yksittäisen potilaan hoitovälejä riittävän lyhyinä, kun edellisvuonna näin katsoi 24 %.

Usko siihen, että tulevaisuudessa potilaille pystytään tarjoamaan entistä parempaa hoitoa, oli sentään pysynyt ennallaan 19 %:ssa, vaikkei sekään tulos ole häävi. Viime vuonna tuloksen tulkittiin kertovan siitä, ettei sote-uudistuksen lupaus paremmasta ole vakuuttanut terveyskeskuksissa työskenteleviä hammaslääkäreitä. Nyt tilanne oli entistä epävarmempi sote-uudistuksen kaaduttua juuri ennen TMT-kyselyä.

Yksityishammaslääkärien työllisyystilanne puolestaan näytti aiempaa hivenen kirkkaammalta. Nyt 24 % raportoi potilaita olevan liian vähän, kun vastaava luku viime vuonna oli 28 %. Vastanneista 9 % koki potilaita olevan nyt liikaakin (6 % vuonna 2018).
Liian vähän potilaita omaavat halusivat lisätä työaikaansa keskimäärin kuudella viikkotunnilla.

Hammaslääkärien päätoimista yli puolet (54 %) oli terveyskeskuksissa, mikä on hieman enemmän kuin 2018 kyselyssä (49,7 %). Seuraaviksi yleisimmät työskentelymuodot olivat yksityisellä sektorilla ammatinharjoittajana vuokralla (12 %), työsuhteessa itsenäisessä asemassa (10 %) ja itsenäisenä ammatinharjoittajana (10 %) toimiminen.
Vuoden 2018 tutkimuksessa ensimmäistä kertaa vuokralla työskenteleviä ammatinharjoittajia oli enemmän kuin itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tämä asetelma on säilynyt.
22 %:lla työmarkkinatutkimuksen vastaajista oli päätoimen ohella jokin sivutyö. Yleisintä oli työskennellä ammatinharjoittajana vuokralla (6 %), terveyskeskuksessa sivutyö oli 4 %:lla ja työvoimaa vuokraavan yrityksen palveluksessa 3 %:lla.

Työtunteja yhteensä viikossa päätyössä ja mahdollisessa sivutyössä vastanneille kertyi keskimäärin 37,2, mikä on sama kuin edellisvuonna. Keskiarvo on laskettu vastaajista, jotka ilmoittivat tehneensä maaliskuussa vähintään yhden tunnin töitä. Keskimääräinen kuukausipalkka kokoaikaisista laskettuna oli 6 384 euroa (mediaani 6 200 euroa).

Hammaslääkäriliiton jäsenilleen tarjoamien palkka- ja tulosondien avulla hammaslääkärit voivat verrata palkkatasoaan tai yritystulojaan samantyyppistä työtä tekeviin kollegoihin. Sondit löytyvät liiton verkkosivujen jäsenalueelta.