Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) aloitetaan vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön valmistelu perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon toimeksiannosta.
Vaihtoehtohoidoilla tarkoitetaan viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomia hoitoja, joita voivat antaa niin terveydenhuollon ammattihenkilöt kuin alan ulkopuolella toimivat henkilöt. Viime aikoina puhututtaneita ovat esimerkiksi ns. hopeaveden käyttö, eheytyshoidot ja terveysvaikutuksilla mainostettu ravintovalmistemarkkinointi.
Tällä hetkellä vaihtoehtohoidoista on vain yleisluonteista sääntelyä, ja tarkempaa lainsäädäntöä on jo pitkään toivottu. Vaihtoehtohoitoja koskee kuluttajasuojalainsäädäntö, tapauskohtaisesti voidaan soveltaa myös vahingonkorvaus- tai rikoslainsäädäntöä. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa säädellään ammattihenkilölailla.
Ongelmia ovat vaihtoehtohoitojen vähäinen sääntely, puutteellinen valvonta ja asiakkaan heikko oikeusturva – erityisesti puutteet hoitojen turvallisuudessa ja
harhaanjohtava markkinointi.
– Vaihtoehtohoitojen tarjoaminen itsenäisiin päätöksiin kykenemättömille henkilöille tai alaikäisille voi aiheuttaa suurta haittaa. Suurimmat riskit liittyvät siihen, että vaihtoehtohoitojen käyttö voi viivästyttää lääketieteellisen hoidon aloittamista, se voi aiheuttaa sairauden pahenemista tai sillä voi olla haittavaikutuksia. Tämä on suuri syy siihen, että vaihtoehtohoidoille ja niiden harjoittamiselle tarvitaan tarkempaa lainsäädäntöä, toteaa ministeri Saarikko STM:n tiedotteessa.
Vaihtoehtohoitoja koskevan sääntelyn kehittäminen vaatii laajaa asiantuntemusta, aikaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Hanke edellyttää muutoksia myös moneen muuhun jo voimassa olevaan lakiin. Tavoitteena on, että uusi laki sisältäisi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän, säännöksen lain soveltamisalasta, yleisiä velvoitteita vaihtoehtohoitoja ammattimaisesti antaville, markkinointia ja valvontaa koskevia säännöksiä sekä säädökset hoitoa antavien rekisteröinnistä.
Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita on selvitetty viimeksi vuonna 2009. Silloin valmistelutyöryhmä esitti, että ryhdyttäisiin valmistelemaan laajaa, vaihtoehtohoitoja tarkemmin sääntelevää omaa lainsäädäntöä. Työryhmä esitti, että potilasturvallisuuden varmistamiseksi vain terveydenhuollon ammattihenkilöt saisivat hoitaa erityisen haavoittuviin potilasryhmiin kuuluvia. Näin on tehty muun muassa Ruotsissa. Lisäksi ehdotettiin, että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa.
Lähde: STM:n tiedote 17.10.2018