Hammaslääkäri

Keskiviikko 05.08.2020

Vältä anatomiset sudenkuopat apikaalikirurgiassa

thomasvonarx.jpg

Professori Thomas von Arx oli kutsuttu luennoimaan apikaalikirurgiasta sekä prekurssille että Hammaslääkäripäivien endodontian sessioon. Kuva: Ismo Henttonen

Professori Thomas von Arx Bernin yliopistosta luennoi ennen Hammaslääkäripäiviä pidetyllä prekurssilla apikaalikirurgiassa huomioon otettavista anatomisista rakenteista.

Hän kävi läpi normaaleja leukaluiden rakenteita, joita on röntgenkuvien perusteella mahdollista tulkita virheellisesti periapikaalisiksi leesioiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi yläleuan inkisiivikuoppa (fossa incisiva) sekä verisuonten väliset yhdysaukot (anastomoosit).

Myös poskiontelo voi ulottua hyvin lähelle hampaan juurta ja muistuttaa leesiota.

– Kyseessä ei ole poikkeava rakenne, vaan se kuuluu normaaliin anatomiseen vaihteluun, von Arx tähdentää.

Auki jäänyt nasopalatiininen kanava on harvinaisempi ilmiö. Se on peruja niiltä ajoilta, kun feromoneilla ja niiden aistimiseen käytetyllä vomeronasaalielimellä oli nykyistä tärkeämpi rooli ihmisten välisessä viestinnässä.

– Yleensä nasopalatiininen kanava ja vomeronasaalielin surkastuvat sikiökaudella, von Arx sanoo.

Vuosilta 1881–2016 kirjallisuudessa on kuvattu 67 tapausta auki jääneestä nasopalatiinisesta kanavasta. Auki jäänyttä kanavaa ei tarvitse korjata. Kanavaan on kuitenkin mahdollista muodostua kysta, joka voi kasvaa valtavaksi.

Toimenpiteissä tulee varoa hampaan juuren lähellä sijaitsevia rakenteita. Esimerkiksi nenäontelon ohuen seinämän rikkoutuminen voi ilmetä toimenpiteen aikaisena nenäverenvuotona.

Huomiota tulee samoin kiinnittää poskiontelon seinämän läheisyyteen. Myös  mentalisaukon (foramen mentale) sijainnissa esiintyy vaihtelua, ja sitä voi vastaavasti erehtyä luulemaan leesioksi. Yksi kartettava rakenne on submandibulaarinen fossa, johon poraaminen aiheuttaa turvotusta.

Von Arx kehottaa erityisesti pysymään kaukana hermoja ja suonia sisältävästä mandibulaarikanavasta. Osalla potilaista toiset poskihampaat ovat suorassa kontaktissa mandibulaarikanavan kanssa, mikä tekee näiden hampaiden juurihoidosta haastavaa.

Mandibulaarikanava näkyy usein huonosti röntgenkuvissa, eikä aina erotu hyvin edes kartiokeilatietokonetomografian avulla.


Lähde: Prof. Thomas von Arxin luento Clinical oral anatomy related to apical surgery. Hammaslääkäripäivien prekurssi 6.11.2019, Kinopalatsi, Helsinki.