Hammaslääkäri

torsdag 24.09.2020

Infektiofokusten miinakentällä auttavat suositukset ja konsultointi

johannauittamo_hmlp2019_1643.jpg

Johanna Uittamo muistuttaa, että esimerkiksi syöpiä on monenlaisia ja syöpäpotilaiden toimenpidekelpoisuus voi vaihdella paljon. (Kuva: Ismo Henttonen)

Suun infektioiden ja yleissairauksien välisistä yhteyksistä tulee jatkuvasti lisää tutkimustietoa. Aiheen merkitys hammaslääkärikunnalle näkyi konkreettisesti Hammaslääkäripäivillä: hampaiston infektiofokuksia käsittelevää luentosessiota kuunteli parhaimmillaan arviolta 600 henkeä.

– On tärkeää erottaa toisistaan akuutti infektio ja potentiaalinen infektiofokus, toteaa EHL, HLT, LL, suu- ja leukakirurgiaan erikoistuva lääkäri Johanna Uittamo.

– Potentiaalinen infektiofokus on hampaan tai sitä ympäröivän kudoksen infektio, joka voi aiheuttaa muualle elimistöön leviävän tulehduksen ja komplisoida muita sairauksia.

Nykyisten terveyskeskushammaslääkärien potilailla on runsaasti infektioita komplisoivia, immunosuppressiota aiheuttavia sekä toimenpidekelpoisuutta muulla tavoin heikentäviä tekijöitä.

– Yleisimpiä immuunisuppressiivisia tekijöitä ovat syövät, maksan ja munuaisten vajaatoiminta sekä tietyt lääkitykset. Toimenpidekelpoisuuteen vaikuttavat lisäksi sydän- ja keuhkosairaudet sekä antiresorptiiviset lääkitykset, Uittamo kertaa.

Yksi yleinen, helposti unohtuva toimenpidekelpoisuuteen vaikuttava tekijä on alkoholinkäyttö.

– Suomessa on THL:n arvion mukaan yli 500 000 alkoholin ongelmakäyttäjää, Uittamo muistuttaa.

Onneksi toimenpidekelpoisuutta heikentäviä riskitekijöitä ei tarvitse muistaa ulkoa. Esimerkiksi hammasperäisiä äkillisiä infektioita ja mikrobilääkkeitä käsittelevä Käypä hoito -suositus ja Terveysportin tietokannat auttavat kliinikkoa tarvittaessa.

– Terveysportista löytyy esimerkiksi hakusanalla ”hus hampaat” erinomainen hoitoketjuluettelo, jossa on kerrottu, kuinka hoitoketjun tulisi kulkea esimerkiksi sydän- ja keuhkosairauksissa, syöpäsairauksissa ja antiresorptiivista lääkitystä saavilla.

Uittamokin painottaa, että anamneesin teossa on oltava tarkka siitä, että saa potilaalta kaiken tarvittavan tiedon.

– Jos potilas ei osaa kertoa perussairauksistaan ja esimerkiksi menossa olevien hoitojensa aikatauluista riittävän selkeästi, konsultoi hoitavaa lääkäriä. Hänen kanssaan voi joissain tapauksissa myös neuvotella siitä, miten hammashoito ja muu hoito limitetään: esimerkiksi läppäleikkaus ei välttämättä ole niin kiireellinen, etteikö sitä voisi lykätä muutamia viikkoja.

HUS:n suu- ja leukakirurgian yksikössä työskentelevä Uittamo myös korostaa, että erikoissairaanhoitoonkin saa aina tarvittaessa ottaa yhteyttä.

– Emme hermostu yhteydenotoista. On muistettava, että heikkokuntoisen potilaan tila voi romahtaa ja akutisoitua muutamassa tunnissa.

Joissakin tapauksissa paras hammashoito onkin olla tekemättä mitään hoitoa. Hampaanpoistosta seuraava akuutti bakteremia voi olla suurempi riski kuin se, että suu saneerataan vasta syöpähoitojen ollessa tauolla.

Hoito on myös muistettava suhteuttaa potilaan kokonaistilanteeseen.

– Esimerkiksi 92-vuotias dementikko voi kärsiä enemmän hampaanpoistosta kuin huonoista hampaista. Tai jos potilaalla on metastasoitunut syöpä ja onkologin arvion mukaan elinaikaa kolme kuukautta, ei ole järkeä poistaa häneltä oireettomia hampaita.