Hammaslääkäri

måndag 18.10.2021

Valokuvaus oikomishoidon seulonnan apuna Vantaalla

Tutkimuksessa verrattiin perinteistä kliinistä oikomishoidon seulontamenetelmää uuteen seulontamenetelmään, jossa hyödynnetään potilaasta otettuja suuvalokuvia, ja todettiin, että toimiakseen luotettavasti valo­kuvien tulisi olla kuvauskentältään laajempia ja helposti potilastietojärjestelmään tallennettavia.

Lähtökohdat
Vertasimme perinteistä kliinistä oikomishoidon seulontamenetelmää uuteen seulontamenetelmään, jossa hyödynnetään potilaasta otettuja suuvalokuvia.
Tarkoituksena oli selvittää, antaako valokuviin perustuva menetelmä saman tuloksen seulonnassa kuin kliininen menetelmä. Lisäksi verrattiin eri suorittajien tekemiä seulontapäätöksiä toisiinsa.

Menetelmät
Perushammaslääkäri otti tarkastuksen yhteydessä valokuvat potilaiden (n = 23) purennasta. Oikomishoidon erikoishammaslääkäri teki samoille potilaille kliinisen seulonnan ja pisteytti purennat. Tämän jälkeen purennat pisteytti valokuvien perusteella neljä eri oikojahammaslääkäriä, joista yksi oli sama henkilö, joka pisteytti purennat kliinisesti. Seulonta­tuloksia verrattiin toisiinsa.

Tulokset
Seulontapäätös oli luotettava valokuvien perusteella, jos tarkastellaan yhtä hammaslääkäriä, joka pisteytti purennat myös kliinisesti. Seulontapäätökset olivat kuitenkin ristiriitaisia, kun tarkasteltiin neljän eri hammaslääkärin pisteytyksiä keskenään.

Johtopäätökset
Valokuvaukseen perustuva seulonta on käyttökelpoinen menetelmä, mutta toimiakseen luotettavasti valo­kuvien tulisi olla kuvauskentältään laajempia ja helposti potilastietojärjestelmään tallennettavia. Tutkimuksessa käytetty kuvausmenetelmä ei ollut tarpeeksi luotettava kliiniseen käyttöön.


Kirjoittajat

Anne-Maria Aulu, HLT, EHL
Vantaan kaupunki, suun terveydenhuolto
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiede­kunta, suu- ja leukasairauksien ­osasto, ortodontia

Rekina Karhulahti, EHL
Vantaan kaupunki, suun terveydenhuolto

Sampo Sjöblom, HLL
Vantaan kaupunki, suun terveydenhuolto

Maria Herranen, EHL
Vantaan kaupunki, suun terveydenhuolto

Kirsi Kuivala, EHL
Vantaan kaupunki, suun terveydenhuolto

Wael Awadh, EHL, M.Sc.
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, suu- ja leukasairauksien osasto, ortodontia
Jazan University, College of Dentistry, Department of Preventive Dental Sciences, Division of Orthodontics, Jazan, Saudi Arabia

David P Rice, professori
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, suu- ja leukasairauksien osasto, ortodontia
HUS, Pää- ja kaulakeskus, suu- ja leukasairaudet, ortodontia


Suom Hammaslääkäril 2021; 9: 24–30.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.

Screening of orthodontic patients by means of photographs – a pilot study

In Finland, children's orthodontic treatment is primarily undertaken in public healthcare. Orthodontic screening is the method used to decide which child qualifies for this treatment. Orthodontic screening demands a large amount of working time from specialist orthodontists. The aim of this pilot study was to compare the traditional clinical orthodontic screening method to a new simplified screening method. The purpose was to find out if the new photograph-based method gave similar end point results as the current method based on a clinical examination by a specialist orthodontist. If the new method could be used to complete the orthodontic screening, it could save time used by specialist orthodontists and lower costs.
A general dentist took photographs of patients' teeth in occlusion during routine dental check ups. A specialist orthodontist made the traditional clinical screening for the same patients (n = 23). The screening was then performed with the new method based on only photographs. The screening, based on photographs, was performed by four specialist orthodontists. The screening results were then compared.
The results revealed that the clinical photographs taken were suboptimal and that the new screening method was reliable if only one operator is considered. But if screening from all four operators were to be considered, the results were contradictory.
Based on this pilot study, it was found that the new simplified screening method, based on photographs, is a useful method but the used camera system was not optimal. The image field of the photographs should be larger than that which was used and it should be in an easy to save format compatible with the patient information system. It is hoped that this study will prove to be useful in planning developments in orthodontic screening.