Hammaslääkäri

tisdag 04.10.2022

Hauraus vaikuttaa suusyöpäpotilaan ennusteeseen enemmän kuin ikä

istock-seniori_nainen_maski.jpg

Yli 65-vuotiaille potilaille tulisi aina tehdä laaja kokonaisarvio yleisterveydestä. Hauraus-raihnaisuutta arvioiva CFS-luokitus antaa yleiskuvan tilanteesta. (Kuva: iStockphoto)

Iäkkäillä potilailla kirurgia on tärkein ja usein ainoa suusyövän hoitomuoto, sillä säde- ja sytostaattihoidot ovat monesti vasta-aiheisia. Suusyöpäleikkaus on laaja ja komplikaatioaltis. Iäkkäitä voi ja pitää kuitenkin leikata kuten nuoriakin.

Suuontelon syöpien osuus kaikista syövistä on noin 1 %, mikä tarkoitta Suomessa noin 300 potilasta vuosittain. Puolet näistä suusyöpäpotilaista on 60 vuotta täyttäneitä. Tilastojen mukaan miehillä on enemmän suusyöpää, mutta etenkin naisilla esiintyvyys lisääntyy jyrkästi 65 ikävuoden jälkeen.

Merkittävä ennustekijä hoidossa on vanhuksen hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO). Kun tutkittiin, miten iäkkäät potilaat pärjäävät suusyöpäkirurgiassa, havaittiin, että haavat paranevat ja toipuvat hyvin, mutta HRO-potilaille tulee enemmän medisiinisiä komplikaatioita, kuten sydänongelmia ja jatkohoidon tarvetta. Ikä ei kuitenkaan korreloinut pärjäämisen kanssa.

– Tutkimuksessa vanhoilla ihmisillä oli jopa vähemmän kirurgisia komplikaatioita kuin nuoremmilla, toteaa LT, EL, HLL Tommy Wilkman.

Kaikki suusyöpäpotilaat arvioidaan yksilöllisesti, ja hoidon suunnittelu käsitellään moniammatillisesti hoitokokouksessa. Lisäksi yli 65-vuotiaille potilaille tulisi aina tehdä laaja kokonaisarvio yleisterveydestä ja kartoittaa, miten potilas voidaan leikata turvallisesti komplikaatioita välttäen. Hauraus-raihnaisuutta arvioiva CFS-luokitus antaa yleiskuvan tilanteesta: Potilailla, jotka tarvitsevat paljon apua päivittäisissä toimissa, kuolleisuus on jo 40 %. On myös tärkeää muistaa, että suusyövät ovat vakavia sairauksia, potilaat usein yleissairaita ja näistä syistä jopa 10 % potilaista kuolee 6 kuukauden sisällä myös korkeatasoisessa pohjoismaisessa hoidossa.

Ennen leikkausta voidaan vaikuttaa muun muassa iäkkäiden potilaiden ravitsemukseen, lääkitykseen ja yleissairauksien tasapainoon.

– Rajoittavana tekijänä on aika ensimmäisestä käynnistä leikkaukseen, mutta pystymme kuitenkin aloittamaan esimerkiksi lisäravitsemuksen ensikäynnin yhteydessä. Parissa kolmessa viikossa ennen leikkausta saadaan jo merkittävästi tilannetta parempaan suuntaan, kuvaa Wilkman.

Myös anestesiaa leikkauksen aikana sekä tehohoitoa pitää optimoida: Iäkkäiden potilaiden kohdalla postoperatiiviset komplikaatiot ovat usein vakavampia ja aiheuttavat jatkohoidon tarvetta. Etenkin verenvuotoja ja ylinesteytystä pitää välttää iäkkäillä. Korkeakaan ikä ja yleissairaudet eivät ole este leikkaushoidolle, mutta ne asettavat lisävaatimuksia.

– Itse leikkaushoidossa ei voida juurikaan vähentää toimenpiteen laajuutta. Leikkausmarginaaleista ei voida tinkiä, mutta esimerkiksi alaleuan luusiirre voidaan jättää tekemättä ja käyttää potilaskohtaista titaani-istutetta tilalla. Pehmytkudoksen korjauksessa mikrovaskulaarinen kudossiirre on suositeltavin menetelmä.

Pitkälle edenneessä taudissa myös oireenmukaisella leikkaushoidolla on paikkansa syöpäkipujen hoidossa.

– Kivut on saatava hallintaan. Palliatiivisetkin leikkaukset ovat joskus perusteltuja ja näin myös suositellaan sekä kansallisissa että kansainvälisissä ohjeissa, Wilkman muistuttaa.

Lähde: LT, EL, HLL Tommy Wilkmanin luento ”Iäkkään suusyöpäpotilaan leikkaushoito” 18.11. Helsingin yliopistolla.